Ei näyttänyt sää olevan puolellani, kun herätessäni katsoin ulos. Harmaalta näytti ja märältä. Kaiken lisäksi navakka tuuli riepotteli puiden latvoja. Tänään oli kuitenkin se päivä, jolloin pääsisin lopulta kokemaan sähköavusteisen pyörän sisimmän olemuksen. Mutta sen enempää miettimättä suoriuduin aamutoimistani ajattelemallani tavalla, niin että ehdin ajoissa nelosen pysäkille vaihtaakseni 18:aan, Runosmäen bussiin. Runosmäessä pääsin bussilla melkein Tunturin portille.
Minut otettiin tehtaalla vastaan mutkattoman ystävällisesti. Myyntipäällikkö Mirva Lehtonen toi pyörän tuota pikaa täysin ajokunnossa varastosta. Sain tehtaan pihalla ensi vaikutelman laitteesta. Jotenkin tunsin heti, että tämä on minun juttuni. Sen pitempään jaarittelematta Mirvan kanssa lähdin polkemaan kohti Turun keskustaa, jonne matka taittui todella ihastuttava nopeasti ja vaivattomasti. Navakka tuuli ei haitannut eikä ilmakaan ollut enää kylmänkostea tai ehkä vain huomannut sitä. Matka (noin 6-7- km) taittui noin 20 minuutissa eikä hiki tullut pintaan - lämpinä pysyin koleassa säässä. Olen kuullut monta kertaa sähköpyörästä väitteen: Vastatuuli puuttuu. Se osoittautui paikkansa pitäväksi.
Kotona perehdyin lähemmin pyörän käyttöohjeisiin ja ominaisuuksiin teoreettisesti, käyttöohjeista. Sekä sähköpyörän että tavallisten pyörien käyttöohjeet ovat mielestäni selkeät ja riittävät ja toisaalta tarpeelliset.
Sähköpyörän varsinaisen korkkausretken päätin tehdä Ruissalon Saaronniemeen ja sen uloimpaan kärkeen, Kolkkaan. Matka on runsaat 10 km:ä. Tuuli oli edelleen navakka ja melkein koko matkan vastainen. Mutta Kolkkaan päästyäni en ollut hikinen enkä uupunut. Pyörä oli juuri sellainen, millainen mielikuva minulla oli siitä jo etukäteen. Olin vakuuttunut, että tämä on todella minun juttuni.
Saaronniemeen polkiessani kytkin avustavan moottorin hetkeksi pois päältä. Oli helppoa todeta, miten hyödyllinen apuneuvo on saatu polkupyöräään, kun siihen on asennettu avustava sähkömoottori. Vastatuuli tuntui heti, kun kytkin sähkömoottorista virran pois, vastenmieliseltä matkanteon hidasteelta. Se kokeeni kesti vain lyhyen tovin.
Kolkassa vietin varmaan tunnin verran ottaen kuviakin, joita en valitettavasti osaa nyt ladata tämän tekstin höysteeksi. (Facebookissa ne ovat pian nähtävissä profiilissani.) En tiedä, vaikuttiko matkanteon helppous siihen, että halusin tutustua Ruissalon Campingin Café Villa Saaroon. Itse asiassa alun perin halusin vain juhlistaa pyöränkorkkausretkeäni mukillisella kahvia ja kaveriksi tuli ihanan sokerinen, tuore hillomunkki. Päivän Turun Sanomatkin sain kahvia juodessani luetuksi. Lehdestä sain tiedon, että Aurajoen itärantaan kiinnitetty entinen höyrylaiva Bore, siirretään ylihuomenna, perjantaina, Forum Marinumin edustalle joen länsirannalle. Perjantaiksi on siis tiedossa mielenkiintoista seurattavaa.
Olin ensimmäistä kertaa Café Villa Saarossa ja hämmästelin sen suurenmoisia kakluuneja. Niitä on mentävä katsomaan toisenkin kerran - ja kuvaamaan. Koko rakennus on näkemisen arvoinen. Sitä katsellessa tulee mieleen häive italiasta. Kahvilan puutarhan puolelta löytyi tunnelmallinen, puiden siimeksessä oleva seurustelu- ja ruokailutila, jossa oli varmaan parikymmentä pöytäryhmää. Minulla ei ollut etukäteen aavistustakaan tuosta paratiisinomaisesta kohtaamispaikasta. Sain selville, että kesäkuun alusta lähtien kahvilassa voi tilata myös á la carte- annoksia. Café on auki kesäkuussa klo 9:00 -21:00 ja heinäkuun alusta ilmeisesti elokuun loppuun klo 7:30-21:00. Suosittelen ainakin miljöön puolesta kahvilaa kaikille, jotka tulevana kesänä löytävät tiensä Ruissaloon.
Olen joskus päiväillyt Ruissalon Campingin tasoa. Nyt pyörrän kaikki arvostelevat puheeni. Vaikka en käynytkään muissa rakennuksissa kuin kahvilassa, saatoin ihan silmämääräisesti todeta, että paikka on kokenut täydellisen mullistuksen. Yhteinen huoltorakennus oli aivan uusi (ehkä muutama vuosi sitten valmistunut) . Asuntovaunujen paikat ovat upeassa koivikossa. Minun on mentävä tutustumaan leirintäpaikkaan uudelleen, jotta voin kertoa siitä tarkemmin.
Lähdin kotiin päin klo 17:20 ja olin kotipihallani 17:50. Tuo runsaan 10 km:n matka ei ole koskaan aiemmin ollut niin lyhyt ajallisesti kuin tänään. Aurinkokin alkoi paistaa jo Ruissalossa ollessani. Ilma on lämmennyt hiljalleen. Nyt on taivaalla enää harsopilveä. Pyörästäni on tulossa kaikesta päätellen minulle kaveri, joka tosin ei paljon puhu, mutta vie minua kevyesti, minne toivon. Toivon, että pääsen aamulla uudelle retkelle - vielä en tiedä minne, mutta sen voi kohta koittava uni minulle paljastaa.