Ruissalon kukkia ja uusi Kirjastosilta marras-joulukuulla 2013

Nyt on jo joulukuun 9. päivä. Oheiset kolme kuvaa olen ottant marraskuun puolenvälin tienoilla.  Silloin vielä muutamat kasvit sinnittelivät Ruissalon puutarhassa ulkona jopa kauniita kukkia availlen. Yhä harvemmin ajelen pyörällä Ruissaloon. Nyt odottelen sopivaa säätä - tosin tänään on ollut hyvä poutasää. Mutta heräsin sen verran myöhään, etten saanut lähdetyksi pyörän selkään. Tähän aikaan vuodesta pitää nousta jo ennen kuin päivä alkaa sarastaa, jotta voi pyöräillä valoisana aikana.

Atsaleat valmistautuvat tulevaan kukintaan jo syksyllä.

Tammi on kaunis puu lehdettömänäkin.

Ruissalon puutarhan kasvihuoneissa oli vielä marraskuun lopulla perin "hiljaista". Muutamat kasvit kukkivat, niin kuin tämä nuppujaan availeva.

Aivan kasvihuoneen lasiseinustalla kasvavan puun runko oli paikka paikoin kokonaan peittynyt näihin pieniin kukkiin.

Marraskuinen kaktus on viehättävän näköinen.

Toisillakin kaktuksilla oli kukinta-aika.

Mehikasveissa on "ruussuja".

Vihreä ja punainen.

Vaahtera-aulio on ahkera kukkija.

Pelargonioista toiset aloittelivat kukintaa.

Kotiin päin polkiessani alkoi jo hämärtää. Nämä valot heijastuvat Ruissalon Pohjoisen salmen vedestä.

Turkuun valmistui uusi kevyenliikenteen silta, Kirjastosilta. Se avattiin käyttöön 3.12.2013. Ennen avajaisjuhlallisuuksia silta oli valaistu valonheittimin, joissa värit vaihtuivat sinisestä punaiseen.

Palatessani pyörällä kuoroharjoituksista sillan avajaisjuhliin osallistuneet ihmiset olivat poistuneet ja sillan omat valot pääsivät oikeuksiinsa ja heijastumaan Aurajoen tyynen veden pintaan.

Sillalla oli vielä kulkijoita.

Sillan kaiteessa on lasielementttejä joita valaistaan kaiteeseen upotetuilla valaisimilla.

Noin parin sadan metrin päässä tästä uudesta sillasta Tuomiokirkkosillalle päin on menneinä vuosisatoina ollut Turun ainoa silta, Pennisilta. Uuden sillan paikka määräytyi nykyisten katujen mukaan. Kirjastosillan rakentaminen enteilee sitä, että Turun keskustan pyöräteiden suunitelmien toteuttaminen pääsee vauhtiin. Sitä ainakin toivon.

Mitä näin satamassa ja Myllysillalla (kuvaus Kuhmalahlen kiälellä)

Kuva n:o 1 - Kum mää olin alle 10-vuatias kakara meitillä Kuhmalahlen kirkonkylän mukuloilla ja nuarillaki oli tapana kokkoontua Ossuuskaupaj ja Postiv väliselle raitille ehtoolla,  kul Luapioistel linjan onnikka oli menossa kaupunkiij ja postiauto tuli kaupunkista. (Kaupunki oli Tampere. Sinne oli Kuhmalahlen kirkolta 58 km. Kuhmalahlella ei tunnettu puhekkiälessä d-kirjainta, vaan se korvattiin l-kirjaimella. Sahalahti on Kuhmalahlen naapuripitäjä. Kuhmalahlella on elänyt kokolailla sitkeesti entisaikoina perimätiato: Sahalahlella syälää sulellihaa.) - Vanhaa lapsuule aikaista käytäntöö noulattaem menin tänä ehtoona Turun satamaa olottamaal laivan tuloo.

Kuva n:o 2 - Aikani varrottuani laiva tuli saaren takaa tai niämi kai toi Pikisaari on nykysi. Mutta kyä se tuli kokolailla hiljaksee.


Kuva n:o 3 - Siinä senyo.


Kuva n:o 4 - On se komee ja vallan kaupunkin kivimuurin kokone.


Kuva n:o 5 - Sittemmää lählin poijes kullaiva pääsi laiturii. Ajelin tällä mun sähköpyärälläni joerrantaa ja huamasin Myllysillan alla hianoja puilellehtiä. On meinaan hyvä ajella tällä Tunturim pyärällä. Pääsee sillä vallah helposti joka paikkaav vaikka olis vähäv vanhempiki miäs tai naine.

Kuva n:o 6 - Siältä sillan alta oli - meinaan - vallan mahlotttoman mukasa kattella koreeta maisemaa.


Kuva n:o 7 - Velem pinta oli kup peili. Martinsilta heijastu siitä hianosti.



Kuva n:o 8 - Väinö Aaltosem museo on tossa oikeella ja teatteriki näkkyy vähä tua kauempana.


Kuva n:o 9 - Joki oli vallam peilityyni.


Kuva n:o 10 - Kyä Turussaki osataa tunnelmoila.

Kuva n:o 11


Kuva n:o 12


Kuva n:o 13


Kuva n:o 14 - Myllysillalta mää  lählin  sitte polkeek kotio.

KYLMENEVÄÄ

Säätiedotuksessa ennustettiin täksi päiväksi kylmenevää ja sadekuuroja. Tarkkailin aamupäivästä lähtien säätä. Vilkaisin vastakkaisen talon tasakattoa, joka oli kerrosta alempana kuin kotini. Katto paljastaa, sataako parhaillaan. Näytti olevan pilvinen poutasää. Kylmenevää. Ajattelin, haitanneeko tuo. Ajatus kylmästä kuitenkin tympäisi. En taida lähteä, ajattelin. Otan torkut. Katsotaan sitten. Nukahdin. Runsaan puolen tunnin päästä heräsin. Totesin, että ulkona oli pilvinen mutta kuiva poutasää. Päätin lähteä pyörälenkille Ruissaloon. Pukeuduin sen mukaan, mitä säätiedotuksessa luvattiin - siis kylmenevää.

Meni tovi ennen kuin olin lähtövalmis. Eväät olivat kamerarepussa. Kamerakin näytti olevan omassa lokerossaan. Avaimet taskussa.  Pyörä parvekkeelta olohuoneeseen. Akku paikalleen. Mitenkähän pitkään olen lenkillä? Pitäisiköhän ottaa pyörän etuvalo mukaan. Varmuuden vuoksi päätin ottaa. Lopulta pääsin ulos ovesta ja hissiin. Pihalle päästyäni totesin, että ilma oli sopivan lämmin tai minä olin osannut pukeutua sopivasti. Suuntasin Ruissaloon. Katuosuutta ajaessani totesin taas kerran, että olipa hyvä, kun lähdin liikkeelle.

Ruissalo ei petä koskaan. Ruska ei vielä ole paraimmillaan -  niin tai osa puista on juuri nyt heleimmissä syysväreissään, niin kuin voit havaita kuvista, jotka sain "saaliikseni".

Kuvat olen ottanut Ruissalon puutarhan puistossa. Mielessäni aloin jo siirtyä ihailemaan puutarhan kukkia. Pyörällä oli helppo vaihtaa maisemaa.  Mutta mitä sitten kuvasin, se onkin jo toinen juttu.