torstai 9. heinäkuuta 2015

Ilman akkua ei sähköpyörä toimi

Odottelen viestiä, että jo toukokuussa tilaamani sähköavusteisen pyörän akku olisi haettavissa käyttöön. Tosin huhtikuussa (tai mahdollisesti muistaakseni jo maaliskuussa) olin jo tilannut pyörääni uuden akun, sillä silloiset kaksi akkua olivat jo yli 4 vuotta vanhoja ja niiden varautumiskyky alkoi hiipua. Minun oli otettava aina molemmat akut varmuuden vuoksi mukaan lyhyellekin reissuilleni. Toukokuussa sain tuon aiemmin tilaamani patterin ja iloitsin, kunnes huomasin, että uuden akun varaus riittää alle 20 km:n matkalle. Uuden patterin virran pitäisi riittää medium-teholla ajaen noin 60 km:ä. Pyöräliikkeestä kävin kysymässä, mistä moinen tehottomuus mahtaa johtua. Siellä epäiltiin, että moottorissa on jotain vikaa, kunnes sähköpyöriin perehtynyt mekaanikko hoksasi katsoa akun toisellekin puolelle. Siellä oli tarra, jossa kerrottiin, että akku vanhenee merkittävästi vuoden 2014 huhtikuussa.Hän tilasi minulle uuden akun, jonka sanottiin olevan Turussa kesä-heinäkuun vaihteessa. Nyt on jo 9. heinäkuuta 2015 eikä akku ole vieläkään edes Suomessa. Sähköavusteinen pyörä on käytännössä ainoa kesästä nauttimiseni väline, sillä minulla ei ole mökkiä, ei asuntoautoa, ei autoakaan eikä purje- tai moottorivenettä - ei edes soutuvenettä. Käveleminenkin on minulle - metabolista syndroomaa sairastavalle - alkanut käydä yhä tuskallisemmaksi. - Ilmeisesti sepelvaltimotautini on edennyt niin, että kävellen liikkuessani sydän ei saa riittävästi verta ja alkaa tästä valittaa minulle. (Isäni kuoli näihin vaivoihin, jotka minun menoani nykyään rajoittavat.) Pyöräillessäni tuo rintakipu ja hengenahdistus ei tunnu. Hämmästelen - toki kärsivällisesti odottaen -, miten nykyaikana Turussa toimiva Tunturin polkupyörätehdas ei kykene toimittamaan minulle "uunituoretta" akkua nopeammin. Ei ole ihme, etteivät sähköpyörät mene kaupaksi Suomessa, kun mikään firma ei lanseeraa niitä ihan vakavasti ja varteenotettavasti yhtenä liikunnevälinevaihtoehtona eikä varaudu kuluvien osien myynnin varalle. Tiettävästi sähköavusteisia polkupyöriä myydään Japanissa enemmän kuin saastuttavia mopoja ja Saksassakin niiden valmistaminen on varteenotettavaa bisnestä. Kun vertaan tätä pyöränakun hankintaa suomalaisesta alan liikkeestä esim. saksalaisen Zalando-liikkeen palveluun, noiden liikkeiden palveluissa on eroa kuin yöllä ja päivällä - Zalandon eduksi. Suomeen pitäisi saada edes yksi ulkomainen polkupyöräliike, joka tekisi bauhausit, lidlit tai ikeat polkupyöräkaupassa. Suomalaisella mentaliteetilla me saamme tyytyä siihen vähään, mitä nykyiset polkupyöräliikkeet meille jaksavat/viitsivät tarjota.