KYLMENEVÄÄ

Säätiedotuksessa ennustettiin täksi päiväksi kylmenevää ja sadekuuroja. Tarkkailin aamupäivästä lähtien säätä. Vilkaisin vastakkaisen talon tasakattoa, joka oli kerrosta alempana kuin kotini. Katto paljastaa, sataako parhaillaan. Näytti olevan pilvinen poutasää. Kylmenevää. Ajattelin, haitanneeko tuo. Ajatus kylmästä kuitenkin tympäisi. En taida lähteä, ajattelin. Otan torkut. Katsotaan sitten. Nukahdin. Runsaan puolen tunnin päästä heräsin. Totesin, että ulkona oli pilvinen mutta kuiva poutasää. Päätin lähteä pyörälenkille Ruissaloon. Pukeuduin sen mukaan, mitä säätiedotuksessa luvattiin - siis kylmenevää.

Meni tovi ennen kuin olin lähtövalmis. Eväät olivat kamerarepussa. Kamerakin näytti olevan omassa lokerossaan. Avaimet taskussa.  Pyörä parvekkeelta olohuoneeseen. Akku paikalleen. Mitenkähän pitkään olen lenkillä? Pitäisiköhän ottaa pyörän etuvalo mukaan. Varmuuden vuoksi päätin ottaa. Lopulta pääsin ulos ovesta ja hissiin. Pihalle päästyäni totesin, että ilma oli sopivan lämmin tai minä olin osannut pukeutua sopivasti. Suuntasin Ruissaloon. Katuosuutta ajaessani totesin taas kerran, että olipa hyvä, kun lähdin liikkeelle.

Ruissalo ei petä koskaan. Ruska ei vielä ole paraimmillaan -  niin tai osa puista on juuri nyt heleimmissä syysväreissään, niin kuin voit havaita kuvista, jotka sain "saaliikseni".

Kuvat olen ottanut Ruissalon puutarhan puistossa. Mielessäni aloin jo siirtyä ihailemaan puutarhan kukkia. Pyörällä oli helppo vaihtaa maisemaa.  Mutta mitä sitten kuvasin, se onkin jo toinen juttu. 

TUNTURI FORTE - SÄHKÖAVUSTEINEN POLKUPYÖRÄ

Tunturi Forte sähköpyörä on ollut minun hyvä retkikumppanini jo kolme kesää. Tämä kuvasarja on kiitollisuuden osoitus Tunturille,  että minut valittiin vuonna 2011 sähköpyörän käyttöä kuvaavaksi bloggariksi. Nyt kolmen kesän jälkeen koen samantapaista kiintymystä Tunturi Forte sähköpyörään  kuin lemmikkieläimeen. Meillä on ollut mukavia, hauskoja ja mielenkiintoisia reissuja Turun ympäristössä.

Ilman sähköavusteista polkupyörää en olisi harrastanut niin paljon ulkoilua, kuin nyt on tapahtunut. Pyöräretkeni ovat suuntautuneet useimmiten Ruissaloon. Saari on ollut minulle keidas sekä kesällä että vähän talvellakin. Pitemmät pyöräretket ovat jääneet toistaiseksi tekemättä johtuen niin muodikkaasta, mutta minun onnekseni tilapäisestä,  henkilökohtaisesta finanssikriisistäni.

Suunnitelmissani on pyöräillä Turun Saariston lenkki ja päästä nauttimaan pyörän selässä Ahvenanmaan maisemista.  Ruotsin Skåneen olen menneinä vuosina ihastunut samoin Tanskaan. Toistaiseksi Saksan jokimaisemat ovat etäisimmät mahdollisten pyöräretkien kohteet. Toki myös ItalianToscanan maaseutu on kangastellut mielikuvissani. Odotan jo suurella innolla ja ilolla unelmieni toteutumista.

Olen 73-vuotias, jota piinaa monenlaiset ikääntymiseen liittyvät vaivat ja sairaudet. Olen päässyt vaivojeni ja sairauksieni kanssa "niin hyviin väleihin", että uskallan lähteä taloudellisten mahdollisuuksieni mukaan pitemmillekin pyöräreissuille. Suosittelen lämpimästi ikäisilleni tätä sähköistä liikunnan avustajaa. Sähköpyörään investoiminen on ehdottomasti kannattava. Se tuo elämään aivan uuden ulottuvuuden. Omista elämyksitäni olen kirjoitellut blogissani  - Virran viemää - sähköpyörällä Suomen kesässä.

Kuvissa, jotka olen  valinnut tähän juttuun, on mukana "hyvä ystäväni", Tunturi Forte e-bike. Toivottavasti sinäkin pääset ensin kokeilemaan ja samalla ihastumaan sähköavusteisen pyörän ominaisuuksiin ja ennen kaikkea päätät investoida omaan terveyteesi, sillä olen kokenut ikääntymisestäni ja sen mukanaan tuomista vaivoistani huolimatta olevani hyvässä kunnossa. Se on sähköpyörästä saatua bonusta.

Syyskuun kesäinen pyörälenkki

Syyskuun ensimmäisen keskiviikon aamu on kesäisen aurinkoinen. Luen uutisen, että arkelogit ovat tehneet Ravattulassa huikean löydön. Metsiköstä on löydetty ikivanhan hautausmaan keskeltä kirkon peruskivet. Kirkon arvellaan rakennetun 1100-luvulla. Kesäinen sää houkuttelee minua lähtemään ajelemaan jokirantaa Ravattulaan. Jospa löytäisin tuon kirkon jäämistön.

En pidä kiirettä. Tien varrella on jättimäinen "sieni".  Joku puunveistotaidetta harjoittava on jättänyt maastoon oman puumerkkinsä.

"Sienen" vierellä on hajoamispisteessä oleva ilmeisesti kaivoon liittyvä rakennelma.

Tien toisella puolella on korea, kirjavalehtinen pensas.

Puuvanhuksessa on elinvoimaa vielä pilkottunakin.

Peltoaukeamalla on korkeajännitteisiä sähkölinjoja. Aukeaman laidalla - kuvan oikessa reunassa - näkyy myös mustakattoinen rakennus, joka on Maarian keskiaikainen harmaakivikirkko. Hyvä etappi mahdollisella pyhiinvaellusreitillä Suomen vanhimman kirkon vastalöydetylle jäämistölle.

Pensaikot luovat oman rytminsä Aurajoen rannan maastoon.

Tien kaartuessa oikealle ja laskeutuessa rehevään notkelmaan sen molemmin puolin kasvaa jättipalsamia. Juuri ennen tätä palsaminkasvupaikkaa on tien oikealla laidalla komeita mäntyjä kasvava kumpare. Pieni vihreä metallinen laatta kertoo, että kyseessä on muinaisjäämistö, joka on rauhoitettu. Tuolla kumpareella olen viihtynyt toistamiseen pyöräretkilläni.  Sen kasvillisuus on sen verran monipuolinen ja kesänmittaan vaihtuva, että olen usein pysähynyt kuvaamaan sitä.  Mitä mahtaa kätkeytä tuon kumpareen kamaran alle?

Jättipalsamissa on herkän ja hauraan näköinen kukka - tulee mieleen perhonen.

Syyskuussakin voin vielä kokea luonnon kukkaloistoa.

Palsamin kasvupaikalta on idyllinen näkymä joelle.

Matka jatkuu ensi jyrkkää mäkeä ylös ja pian tämän jälkeen tie kaartaa jyrkästi kohti joenrantaa.

Kun katson joenrannassa alajuoksun suuntaan, näky sykähdyttää mieltäni kerrasta toiseen.

Samalta paikalta yläjuoksun suuntainen maisema on avara.

Ajaessani eteenpäin alajuoksun suuntainen maisema aivan kuin sulkeutuu ja muuttuu yhä salaperäisemmäksi.

Aurajoessa on tällä kohdalla kampilossi, joka tosin on ollut poissa käytöstä ainakin kaksi kesää.

Pilvet ja puut heijastuvat viehättävästi ruskeasävyisen, samean vedenpintaan.

Heijastuksia

Pilvi ja aurinko vedessä

Pilvi väistyy auringon edestä.

Tie kääntyy kohti mäkeä ja metsän reunaa.

Vilja on korjattu talteen. Okran sävy on yllättävä tumma johtuen siitä, että haluan pilvenhattaran mukaan kuvaan eikä kamerassani ole vastavalosuojaa.  - Suomen tähän asti tiettävästivanhimman kirkon jäämistön kaivauksia tehdään käsitykseni mukaan kuvan oikeassa laidassa olevassa metsikössä. Toki voin olla väärässä. Joka tapauksessa näillä main löytö on paljastunut.

Halisten kosken padon yläpuolella Aurajoki laajenee pieneksi lammeksi.

Lietoon menevä tie kulkee vähän matkaa aivan joen rannan tuntumassa. Pyöräilyn bonuksena pidän tällaisia tuokioita, jolloin voin pysähtyä kesken matkanteon ja ihailla maisemia, jotka vilahtelevat autolla ajavan ohi.

Joen rannan pyörätien varrella on tämä auringonkukkapelto.

Syyskuinen sää on kesäisen lämmin. Kuitenkin tien varren kirsikkapuun syksyn värit muistuttavat, että kesä on pian kokonaan ohi ja alamme valmistautua talveen.