Syyskuun ensimmäisen keskiviikon aamu on kesäisen aurinkoinen. Luen uutisen, että arkelogit ovat tehneet Ravattulassa huikean löydön. Metsiköstä on löydetty ikivanhan hautausmaan keskeltä kirkon peruskivet. Kirkon arvellaan rakennetun 1100-luvulla. Kesäinen sää houkuttelee minua lähtemään ajelemaan jokirantaa Ravattulaan. Jospa löytäisin tuon kirkon jäämistön.
En pidä kiirettä. Tien varrella on jättimäinen "sieni". Joku puunveistotaidetta harjoittava on jättänyt maastoon oman puumerkkinsä.
"Sienen" vierellä on hajoamispisteessä oleva ilmeisesti kaivoon liittyvä rakennelma.
Tien toisella puolella on korea, kirjavalehtinen pensas.
Puuvanhuksessa on elinvoimaa vielä pilkottunakin.
Peltoaukeamalla on korkeajännitteisiä sähkölinjoja. Aukeaman laidalla - kuvan oikessa reunassa - näkyy myös mustakattoinen rakennus, joka on Maarian keskiaikainen harmaakivikirkko. Hyvä etappi mahdollisella pyhiinvaellusreitillä Suomen vanhimman kirkon vastalöydetylle jäämistölle.
Pensaikot luovat oman rytminsä Aurajoen rannan maastoon.
Tien kaartuessa oikealle ja laskeutuessa rehevään notkelmaan sen molemmin puolin kasvaa jättipalsamia. Juuri ennen tätä palsaminkasvupaikkaa on tien oikealla laidalla komeita mäntyjä kasvava kumpare. Pieni vihreä metallinen laatta kertoo, että kyseessä on muinaisjäämistö, joka on rauhoitettu. Tuolla kumpareella olen viihtynyt toistamiseen pyöräretkilläni. Sen kasvillisuus on sen verran monipuolinen ja kesänmittaan vaihtuva, että olen usein pysähynyt kuvaamaan sitä. Mitä mahtaa kätkeytä tuon kumpareen kamaran alle?
Jättipalsamissa on herkän ja hauraan näköinen kukka - tulee mieleen perhonen.
Syyskuussakin voin vielä kokea luonnon kukkaloistoa.
Palsamin kasvupaikalta on idyllinen näkymä joelle.
Matka jatkuu ensi jyrkkää mäkeä ylös ja pian tämän jälkeen tie kaartaa jyrkästi kohti joenrantaa.
Kun katson joenrannassa alajuoksun suuntaan, näky sykähdyttää mieltäni kerrasta toiseen.
Samalta paikalta yläjuoksun suuntainen maisema on avara.
Ajaessani eteenpäin alajuoksun suuntainen maisema aivan kuin sulkeutuu ja muuttuu yhä salaperäisemmäksi.
 |
Aurajoessa on tällä kohdalla kampilossi, joka tosin on ollut poissa käytöstä ainakin kaksi kesää.
Pilvet ja puut heijastuvat viehättävästi ruskeasävyisen, samean vedenpintaan.
Heijastuksia
Pilvi ja aurinko vedessä
Pilvi väistyy auringon edestä.
Tie kääntyy kohti mäkeä ja metsän reunaa.
Vilja on korjattu talteen. Okran sävy on yllättävä tumma johtuen siitä, että haluan pilvenhattaran mukaan kuvaan eikä kamerassani ole vastavalosuojaa. - Suomen tähän asti tiettävästivanhimman kirkon jäämistön kaivauksia tehdään käsitykseni mukaan kuvan oikeassa laidassa olevassa metsikössä. Toki voin olla väärässä. Joka tapauksessa näillä main löytö on paljastunut.
Halisten kosken padon yläpuolella Aurajoki laajenee pieneksi lammeksi.
Lietoon menevä tie kulkee vähän matkaa aivan joen rannan tuntumassa. Pyöräilyn bonuksena pidän tällaisia tuokioita, jolloin voin pysähtyä kesken matkanteon ja ihailla maisemia, jotka vilahtelevat autolla ajavan ohi.
Joen rannan pyörätien varrella on tämä auringonkukkapelto.
Syyskuinen sää on kesäisen lämmin. Kuitenkin tien varren kirsikkapuun syksyn värit muistuttavat, että kesä on pian kokonaan ohi ja alamme valmistautua talveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti