Tunturin sähköavusteinen polkupyörä on ollut mainio kulkuväline myös kerran viikossa tapahtuneessa kasvien ruukuttamisessani. Ruissalon puutarhan ystävien kesäharrastuksiin kuuluu laatikoissa esikasvatettujen kasvien ruukkuttaminen erillisiin kasvuastioihin. Runsaan 7 km:n matka kotoani Ruissalon puutarhaan tuntuu sähköpyörällä ajaen todella lyhyeltä. Eräänä päivänä porhalsin taas Ruissalon kasvihuoneille ja palkinnoksi sain ihastella näitä torvia.
Tätä puuta emme sentään ole ruukuttaneet. Puulla on ikää varmaan jo kymmenkunta vuotta.
Jostain syystä lehtikuuset ja niiden kävyt kiinnittivät erityisesti huomioni.
Lehtikuusen koko olemus on jotenkin salaperäinen.
Ruskea ruusu.
Vihreä lehtitupsu. Näitä en osaa kutsua neulaisiksi.
Lummelammen kukat ovat kukkineet lähes koko kesän. Lammet ovat tosi viehättäviä. Tosin lammet ovat kokolailla työläitä pitää vapaina ei-toivotuista kasveista.
Kesä- ja heinäkuu olivat jo historiaa. Se näkyi myös pienissä punaisiksi kehittyneissä "mikro-omenoissa".
Kesän kukkien väritykset ovat usein hämmästyttäviä.
Oli heinäkuun viimeinen päivä, kun olin liikkeellä. Syksy tuli mieleeni. Nämä lehdet olivat kuivuun tähden "viisaan" koivun maahan pudottamia .
Heinäkuun lopulla saimme jo vihjeen, että syystä tai toisesta kellastuneet lehdet putoavat puista.
Hanhet elelivät kaikessa rauhassa pellolla ja tankkasit itseään edessä olevaa muuttolentoa varten.
Tyhjällä penkillä pyörätien varrella on oma viestinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti