Ulkona oleva lämpömittari näyttää parhaillaan +8,1 C. Kello on vartin yli yhdeksän illalla. On marraskuun 25. päivä. Eilen pyöräilin Ruisalon Kasviteteelliseen puutarhaan. Oli mahdollista suunnitella tuo pyörälenkki jo keskiviikkoiltana, kun katsoin uutisista säätiedotuksia. Yhden sääennusteen mukaan Turussa auringon piti tulla pilvien takaa näkyviin klo 14. Päätin luottaa tuohon tietoon ja varustauduin matkaan sopivasti ennusteen mukaan.
Yllä olevan kuvan kellonajasta näkyy, että sääennuste ei ole osunut aivan minuutilleen oikeaan, mutta viivettä ei ole tuntiakaan. Jos verrataan pilvien liikkeiden ajoittumista vaikkapa VR:n aikataulujen paikkansapitämiseen, on ennuste kiitettävän täsmällinen. Joka tapauksessa päivä oli jo hyvän aikaa poutaantunut, niin että sääennusteen voi hyvällä syyllä sanoa olevan täsmätoimintaa.
Pilvipeitteen väistyminen tapahtui hyvin vaudikkaasti. Seuraavan kuvan otin 15 minuuttia myöhemmin. Jo melkoisen alhaalla, lähellä horisonttia olevan auringon edestä ovat pilvet jo väistyneet.
Varjoista näkee, että pian on auringonlaskun aika. Kello on vasta kolme iltapäivällä. Taivas alkaa olla pilvetön. Vielä äsken tunnelma oli aidosti marraskuisen synkkä.
Aurinko pääsi lämmittämään ja valaisemaan Pikisaaren idyllistä asumalähiöä Hirvensalssa.
Kansanpuiston liepeillä on linnuista jäljellä enää vain talvehtimaan jäävät varikset. Niille näyttää olevan jotain varisten gourmet-ruokaa tarjolla. Hanhet ovat siirtyneet Itämeren etelärannikolle - ehkä vielä etelämmäksikin.
Tuon lätäkön luota ajoin Kasvitieelliseen puutarhaan, missä oli vielä jäljellä aamupäiväisen puolilta päivin laantuneen sadekuuron kauniita kuvioita hiekkatiellä.
Vanhan lehtipuun pohjoinen kylki kukoistaa vielä marraskuussakin. Sammalen vihreä väri tuntuu syvenevän, kun muut kasvit ovat luovuttaneet ja siirtyneet talvilepoon. Tosin pienet ruohot näyttävät sinnittelevän edelleen puun suojassa.
Menneen kesän herkkiä kaaria Kasvitieteellsien puutarhan komeassa havupuussa. Talven mittaan neulasten väri tummuu syvän vihreäksi. Kerkkien silmut kertovat, että edessä olevan talven jälkeen tulee taas kevät ja uusi kasvukausi.
Lampi on jo talvilevossa odottaen jääpeitettä. Aurinko on jo niin alhaalla, että rinteen tammista hädin tuskin havaitsen heijastuvaa valoa.
Talveen varustautuneet silmutkin ovat hyvin erilaisia. Tässä kaunis kuin jäniksen korvilla varustautunut kasvi - ja silmukin on kuin ortodoksisen kirkon kupoli. Tämän kasvin nimeä en löytänyt mistään. Mielenkiintoista keväällä seurata sen heräämistä kevääseen.
Magnoliankin kukkien silmut ovat ihastuttavia kuin pajunkissat maalis-huhtikussa.
Vielä muutamat kukat sinnittelevät kylmyydessä. Yksi on tämä asteri ja toinen päättäväinen on köynnöskuusama. Kuusaman kukkanupuista ei voi päätellä, että kuva on otettu marraskuun viimeisellä viikolla. "Minä olen päättänyt kukkia vielä tämän sulanmaan aikana", kertoo kukan koko olemus.
Tuijan syvänvihreä ja sen pienten käpyjen kastanjanruskea on aina yhtä sykähdyttävä väriyhdistelmä.
Kotimatkalla aurinko oli jo taivaanrannalla. Alkoi olla jo niin kylmä, että se tuntui jo sormissa ja varpaissa. Mutta tunnelma Ruissalon sillalla oli kokemisen arvoinen.
Tunnen usein hiljaista ja salattua iloa siitä, että olen saanut asettua Turkuun asumaan. On minulla monesti ollut mielessäni muuttaa täältä muualle. Monet ystävät asuvat Helsingissä. Nuoruuden ystäviä asuu paljon Tampereella. Lahdessa on asuu poikani perhe. Turussa on ollut kokolailla työlästä ystävystyä. Mutta elämän realiteetteihin taitaa aivan yleisesti kuulua sekin, etteivät ikääntyneet ihmiset enää jaksa nähdä ystävystymisen vaivaa - tai mistä minä tiedän, vaikka sellaisenkin ihmeen vielä kokisin. Mutta yksi on varma, olen löytänyt Turussa upeita saaria ja muita maisemia, joissa viihdyn tuntikausia, kunhan olen varustautunut huolellisesti retkeäni varten.
