Tiet ovat kiehtovia - niiden varrelta voi
löytää jatkuvasti uusia näkökulmia ja näköaloja elämään. Toivon, etten
koskaan kyllästy teiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kesäkuun alussa teiden varsilla oli upeita koiranputkipitsejä.
Tie häipyy lehtipuiden vehreyteen eikä koskaan tiedä etukäteen, mitä mutkan takaa ilmestyy kulkijan eteen.
Minulla oli päämääränä Kuuvannokka. Näiden kivenjärkäleiden luona istuskelin pitkään, nautin eväistäni ja Airiston ulapan avaruudesta.
Rantakalliolta löysin yllättäen minikokoisen kosteikon, jossa kasvoi keltaista kurjenmiekkaa ja koristeellista saraa (luhtasara?).
Kuuvannokan kasvillisuus muistuttaa menneiden vuosien kesäasutuksestakin. Tämä koristepensas kukoisti parhaimmillaan palaneen huvilan raunoilla. Ihmisen istuttama koristepensas on jatkanut kasvuaan ja rehevöitymistään, vaikka sen istuttaja ei ole hoitanut sitä vuosikymmeniin eikä häntä enää kukaan taida enää edes muistaa. Mutta elämä jatkuu. Kesästä toiseen voimme iloita näistä herkän suloisista kukinnoista.
Tätä pyöräni vierellä kukoistavaa silmäniloa ei autojen parkkipaikoilta löydy. Tällaisen kesäisen kukkanautinnon voi päästä kokemaan myös huonompijalkainen, kunhan hankkii liikumiseensa avuksi sähkömoottorilla varustetun pyörän. Minulla on Tunturi Forte, jossa on apuna sähkömoottori ja 7-pykäläinen vaihde. Sillä yhdistelmällä on tosi vaivatonta liikkua. 10-20 km:n lenkit eivät tunnu missään. Vastatuuli on hävinnyt kokonaan ja ylämäistä on tullut tasaista maata.
Tänne minun tekee mieleni lähteä pyöräilemään yhä uudelleen. Joka kerran löydän retkilläni uutta ihmeteltävää ja ihailtavaa. Milloin pilviä, milloin sanoin kuvaamatonta lehtipudien vehreyttä. Juuri tällä hetkellä Ruissalossa on mahdollisuus nauttia kymmenien eri lintujen laulusta. Juhannuksen jälkeen lintujen laulut alkavat vähitellen taas vaieta. On aika valmistautua muuttomatkalle. Vastakuoriutuneilla poikasilla on opittavat etsimään itse ravintonsa, vahvistettava siipiään ja opeteltava käyttämään niitä oikein ja taloudellisesti.
Pyöräretkellä voi haaveilla vaikkapa seuraavasta risteilystä ja vierailusta Tukholmassa. Joskus pyöräilen vartavasten Kansanpuistoon katsomaan, miten Baltic Princess ja Viking Grace lipuvat kohti Turun satamaa.
Vaikka laivat ovatkin upeita ja kiehtovia, vievät monet kukat niistä
voiton. Erilaiset syreenit ovat parhaillaan kukassa ja kaikkialla
kukkiva peltokanankaali saa maiseman suorastaan hehkumaan keltaisuutta. Kanankaali on alkukesän lahja Turulle.
