Ilman akkua ei sähköpyörä toimi

Odottelen viestiä, että jo toukokuussa tilaamani sähköavusteisen pyörän akku olisi haettavissa käyttöön. Tosin huhtikuussa (tai mahdollisesti muistaakseni jo maaliskuussa) olin jo tilannut pyörääni uuden akun, sillä silloiset kaksi akkua olivat jo yli 4 vuotta vanhoja ja niiden varautumiskyky alkoi hiipua. Minun oli otettava aina molemmat akut varmuuden vuoksi mukaan lyhyellekin reissuilleni. Toukokuussa sain tuon aiemmin tilaamani patterin ja iloitsin, kunnes huomasin, että uuden akun varaus riittää alle 20 km:n matkalle. Uuden patterin virran pitäisi riittää medium-teholla ajaen noin 60 km:ä. Pyöräliikkeestä kävin kysymässä, mistä moinen tehottomuus mahtaa johtua. Siellä epäiltiin, että moottorissa on jotain vikaa, kunnes sähköpyöriin perehtynyt mekaanikko hoksasi katsoa akun toisellekin puolelle. Siellä oli tarra, jossa kerrottiin, että akku vanhenee merkittävästi vuoden 2014 huhtikuussa.Hän tilasi minulle uuden akun, jonka sanottiin olevan Turussa kesä-heinäkuun vaihteessa. Nyt on jo 9. heinäkuuta 2015 eikä akku ole vieläkään edes Suomessa. Sähköavusteinen pyörä on käytännössä ainoa kesästä nauttimiseni väline, sillä minulla ei ole mökkiä, ei asuntoautoa, ei autoakaan eikä purje- tai moottorivenettä - ei edes soutuvenettä. Käveleminenkin on minulle - metabolista syndroomaa sairastavalle - alkanut käydä yhä tuskallisemmaksi. - Ilmeisesti sepelvaltimotautini on edennyt niin, että kävellen liikkuessani sydän ei saa riittävästi verta ja alkaa tästä valittaa minulle. (Isäni kuoli näihin vaivoihin, jotka minun menoani nykyään rajoittavat.) Pyöräillessäni tuo rintakipu ja hengenahdistus ei tunnu. Hämmästelen - toki kärsivällisesti odottaen -, miten nykyaikana Turussa toimiva Tunturin polkupyörätehdas ei kykene toimittamaan minulle "uunituoretta" akkua nopeammin. Ei ole ihme, etteivät sähköpyörät mene kaupaksi Suomessa, kun mikään firma ei lanseeraa niitä ihan vakavasti ja varteenotettavasti yhtenä liikunnevälinevaihtoehtona eikä varaudu kuluvien osien myynnin varalle. Tiettävästi sähköavusteisia polkupyöriä myydään Japanissa enemmän kuin saastuttavia mopoja ja Saksassakin niiden valmistaminen on varteenotettavaa bisnestä. Kun vertaan tätä pyöränakun hankintaa suomalaisesta alan liikkeestä esim. saksalaisen Zalando-liikkeen palveluun, noiden liikkeiden palveluissa on eroa kuin yöllä ja päivällä - Zalandon eduksi. Suomeen pitäisi saada edes yksi ulkomainen polkupyöräliike, joka tekisi bauhausit, lidlit tai ikeat polkupyöräkaupassa. Suomalaisella mentaliteetilla me saamme tyytyä siihen vähään, mitä nykyiset polkupyöräliikkeet meille jaksavat/viitsivät tarjota.

Tammikuinen uintireissu 2014

Tammikuista säätä on äimistelty näinä päivinä sekä mediassa että kahvipöydissä. En tiedä, onko leuto sää yleisesti ottaen hyväksi vai pahaksi. Minulle sen kelvannut ihan sellaisenaan. Olen kesästä lähtien joutunut jättämään uinnin väliin, koska en ole saanut hankituksi uutta puolivuotiskautta uimahallin muoviseen rannekkeeseen. Niin uskomattomalta kuin se luettuna näyttää, 20 euroa on ollut minulle liian iso menoerä. Mutta jossain vaiheessa ennen joulua priorisoin uinnin ykköseksi ja kuluvalla viikolla maksoin uinnit heinäkuuhun asti. Ranneke käy myös maauimaloissa, joten voin halutessani käydä esim. aamu-uinnilla Samppalinnan uima-altaalla. Tiistaina 7. tammikuuta kävin taas pitkästä aikaa uimassa. Kokemus täytyi uusia heti seuraavana päivänä. Tuosta tammikuun 8. päivän pyöräilystä Impivaaraan kertoo seuraava kuvasarja. Tultuani kotitaloni pihaan havaitsin, ettei varsinaisesti satanut, mutta ilma oli hyvin kostea. Lähdin pyöräilemään Koulukadulle. Koulukatu alittaa Turun satamaan johtavan radan. Koulukatu jatkuu radan alittamisen jälkeen Naantalin pikatienä. Minä käännyin korttelin verran ajettuani pikatien reunaa Vakka-Suomentielle. Pysähdyin kuvaamaan kauniita, lehdettömiä puita. Vesipisarat helmeilivät puiden oksilla. Matkani kohti Impivaaran uimahallia jatkui Vakka-Suomentietä. Vakka-Suomentieltä käännyin Ruohonpäänkadulle, joka lienee vanha kylänraitti. Ruohonpäänkatu kulkee metsän ja kallioisen maaston reunaa, missä katajat koristavat maisemaa. Luonnontilassa olevaa puistoa elävöittää parhaillaan vuolaasti virtaava puro. Idyllinen Ruohonpäänkatu päättyy vilkaasti liikennöidylle Satakunnantielle. Satakunnantien risteyksestä matkani jatkui Varkkavuorenkatua. Kulottuneen ja hoidetun nurmikon keskellä virtaa puro, joka ei näytä viihtyvän uomassaan, vaan virtaa ylireunojen - mitä tosin ei voi havaita kuvasta. Pirunmäestä on täytynyt kadunrakennustöissä nirhata osa. Varkkavuorenkadulta siirryin hiekkaiselle kevyen liikenteenväylälle, joka kulki Tammispaltanpuiston läpi. Tammispaltanpuisto Hiekkatieltä näkyy kesäisin aukioleva Jukupark Vesipuisto. Impivaaran uimahalli on jo lähellä. Tästä kuvasta voi päätellä, että uimahalli sijaistee yhdessä Turun vilkkaimmista liikuntakeskuksista. Markulantien laitaan jäänyt yksinäinen mänty kertoo minulle, että olen pian perillä. Asfalttipölyn mustaama kilpi vahvistaa, että pääsen pian uimaan. Tunturi Forte e-bike ja Impivaaran uimahallin parkkipaikka. Uimahallia ympäröivässä puistossa kukoistavat omenapuut ovat erityisen ihastukseni kohteita läpi vuoden. Tässä se on, pyörälenkkini tärkeä etappi, Impivaaran uimahalli, joka lienee tällä hetkellä Suomen monipuolisin ja modernein, kunnallinen uimahalli. Uimahallin vastaanotto. Kamerani toimi luonnonlakien mukaan ja sen linssi alkoi sumeta hallin lämpimässä ja kosteassa ilmassa. Tästä alkoi reissuni toinen vaihe: peseytyminen saunominen, uiminen ja saunominen. Kolmas vaihe oli tietenkin kotiinpaluu. Tämän reissun tein tammikuun 8. päivänä 2014. Reissuni rakenne oli hyvin yksinkertainen, mutta katu-uskottava: A-B-A1.

Ruissalon kukkia ja uusi Kirjastosilta marras-joulukuulla 2013

Nyt on jo joulukuun 9. päivä. Oheiset kolme kuvaa olen ottant marraskuun puolenvälin tienoilla.  Silloin vielä muutamat kasvit sinnittelivät Ruissalon puutarhassa ulkona jopa kauniita kukkia availlen. Yhä harvemmin ajelen pyörällä Ruissaloon. Nyt odottelen sopivaa säätä - tosin tänään on ollut hyvä poutasää. Mutta heräsin sen verran myöhään, etten saanut lähdetyksi pyörän selkään. Tähän aikaan vuodesta pitää nousta jo ennen kuin päivä alkaa sarastaa, jotta voi pyöräillä valoisana aikana.

Atsaleat valmistautuvat tulevaan kukintaan jo syksyllä.

Tammi on kaunis puu lehdettömänäkin.

Ruissalon puutarhan kasvihuoneissa oli vielä marraskuun lopulla perin "hiljaista". Muutamat kasvit kukkivat, niin kuin tämä nuppujaan availeva.

Aivan kasvihuoneen lasiseinustalla kasvavan puun runko oli paikka paikoin kokonaan peittynyt näihin pieniin kukkiin.

Marraskuinen kaktus on viehättävän näköinen.

Toisillakin kaktuksilla oli kukinta-aika.

Mehikasveissa on "ruussuja".

Vihreä ja punainen.

Vaahtera-aulio on ahkera kukkija.

Pelargonioista toiset aloittelivat kukintaa.

Kotiin päin polkiessani alkoi jo hämärtää. Nämä valot heijastuvat Ruissalon Pohjoisen salmen vedestä.

Turkuun valmistui uusi kevyenliikenteen silta, Kirjastosilta. Se avattiin käyttöön 3.12.2013. Ennen avajaisjuhlallisuuksia silta oli valaistu valonheittimin, joissa värit vaihtuivat sinisestä punaiseen.

Palatessani pyörällä kuoroharjoituksista sillan avajaisjuhliin osallistuneet ihmiset olivat poistuneet ja sillan omat valot pääsivät oikeuksiinsa ja heijastumaan Aurajoen tyynen veden pintaan.

Sillalla oli vielä kulkijoita.

Sillan kaiteessa on lasielementttejä joita valaistaan kaiteeseen upotetuilla valaisimilla.

Noin parin sadan metrin päässä tästä uudesta sillasta Tuomiokirkkosillalle päin on menneinä vuosisatoina ollut Turun ainoa silta, Pennisilta. Uuden sillan paikka määräytyi nykyisten katujen mukaan. Kirjastosillan rakentaminen enteilee sitä, että Turun keskustan pyöräteiden suunitelmien toteuttaminen pääsee vauhtiin. Sitä ainakin toivon.