Tammikuista säätä on äimistelty näinä päivinä sekä mediassa että kahvipöydissä. En tiedä, onko leuto sää yleisesti ottaen hyväksi vai pahaksi. Minulle sen kelvannut ihan sellaisenaan.
Olen kesästä lähtien joutunut jättämään uinnin väliin, koska en ole saanut hankituksi uutta puolivuotiskautta uimahallin muoviseen rannekkeeseen. Niin uskomattomalta kuin se luettuna näyttää, 20 euroa on ollut minulle liian iso menoerä. Mutta jossain vaiheessa ennen joulua priorisoin uinnin ykköseksi ja kuluvalla viikolla maksoin uinnit heinäkuuhun asti. Ranneke käy myös maauimaloissa, joten voin halutessani käydä esim. aamu-uinnilla Samppalinnan uima-altaalla.
Tiistaina 7. tammikuuta kävin taas pitkästä aikaa uimassa. Kokemus täytyi uusia heti seuraavana päivänä. Tuosta tammikuun 8. päivän pyöräilystä Impivaaraan kertoo seuraava kuvasarja.
Tultuani kotitaloni pihaan havaitsin, ettei varsinaisesti satanut, mutta ilma oli hyvin kostea.
Lähdin pyöräilemään Koulukadulle.
Koulukatu alittaa Turun satamaan johtavan radan.
Koulukatu jatkuu radan alittamisen jälkeen Naantalin pikatienä.
Minä käännyin korttelin verran ajettuani pikatien reunaa Vakka-Suomentielle.
Pysähdyin kuvaamaan kauniita, lehdettömiä puita.
Vesipisarat helmeilivät puiden oksilla.
Matkani kohti Impivaaran uimahallia jatkui Vakka-Suomentietä.
Vakka-Suomentieltä käännyin Ruohonpäänkadulle, joka lienee vanha kylänraitti.
Ruohonpäänkatu kulkee metsän ja kallioisen maaston reunaa, missä katajat koristavat
maisemaa.
Luonnontilassa olevaa puistoa elävöittää parhaillaan vuolaasti virtaava puro.
Idyllinen Ruohonpäänkatu päättyy vilkaasti liikennöidylle Satakunnantielle.
Satakunnantien risteyksestä matkani jatkui Varkkavuorenkatua.
Kulottuneen ja hoidetun nurmikon keskellä virtaa puro, joka ei näytä viihtyvän uomassaan, vaan virtaa ylireunojen - mitä tosin ei voi havaita kuvasta.
Pirunmäestä on täytynyt kadunrakennustöissä nirhata osa.
Varkkavuorenkadulta siirryin hiekkaiselle kevyen liikenteenväylälle, joka kulki Tammispaltanpuiston läpi.
Tammispaltanpuisto
Hiekkatieltä näkyy kesäisin aukioleva Jukupark Vesipuisto.
Impivaaran uimahalli on jo lähellä. Tästä kuvasta voi päätellä, että uimahalli sijaistee yhdessä Turun vilkkaimmista liikuntakeskuksista.
Markulantien laitaan jäänyt yksinäinen mänty kertoo minulle, että olen pian perillä.
Asfalttipölyn mustaama kilpi vahvistaa, että pääsen pian uimaan.
Tunturi Forte e-bike ja Impivaaran uimahallin parkkipaikka.
Uimahallia ympäröivässä puistossa kukoistavat omenapuut ovat erityisen ihastukseni kohteita läpi vuoden.
Tässä se on, pyörälenkkini tärkeä etappi, Impivaaran uimahalli, joka lienee tällä hetkellä Suomen monipuolisin ja modernein, kunnallinen uimahalli.
Uimahallin vastaanotto. Kamerani toimi luonnonlakien mukaan ja sen linssi alkoi sumeta hallin lämpimässä ja kosteassa ilmassa.
Tästä alkoi reissuni toinen vaihe: peseytyminen saunominen, uiminen ja saunominen. Kolmas vaihe oli tietenkin kotiinpaluu. Tämän reissun tein tammikuun 8. päivänä 2014. Reissuni rakenne oli hyvin yksinkertainen, mutta katu-uskottava: A-B-A1.
Tultuani kotitaloni pihaan havaitsin, ettei varsinaisesti satanut, mutta ilma oli hyvin kostea.
Lähdin pyöräilemään Koulukadulle.
Koulukatu alittaa Turun satamaan johtavan radan.
Koulukatu jatkuu radan alittamisen jälkeen Naantalin pikatienä.
Minä käännyin korttelin verran ajettuani pikatien reunaa Vakka-Suomentielle.
Pysähdyin kuvaamaan kauniita, lehdettömiä puita.
Vesipisarat helmeilivät puiden oksilla.
Matkani kohti Impivaaran uimahallia jatkui Vakka-Suomentietä.
Vakka-Suomentieltä käännyin Ruohonpäänkadulle, joka lienee vanha kylänraitti.
Ruohonpäänkatu kulkee metsän ja kallioisen maaston reunaa, missä katajat koristavat
maisemaa.
Luonnontilassa olevaa puistoa elävöittää parhaillaan vuolaasti virtaava puro.
Idyllinen Ruohonpäänkatu päättyy vilkaasti liikennöidylle Satakunnantielle.
Satakunnantien risteyksestä matkani jatkui Varkkavuorenkatua.
Kulottuneen ja hoidetun nurmikon keskellä virtaa puro, joka ei näytä viihtyvän uomassaan, vaan virtaa ylireunojen - mitä tosin ei voi havaita kuvasta.
Pirunmäestä on täytynyt kadunrakennustöissä nirhata osa.
Varkkavuorenkadulta siirryin hiekkaiselle kevyen liikenteenväylälle, joka kulki Tammispaltanpuiston läpi.
Tammispaltanpuisto
Hiekkatieltä näkyy kesäisin aukioleva Jukupark Vesipuisto.
Impivaaran uimahalli on jo lähellä. Tästä kuvasta voi päätellä, että uimahalli sijaistee yhdessä Turun vilkkaimmista liikuntakeskuksista.
Markulantien laitaan jäänyt yksinäinen mänty kertoo minulle, että olen pian perillä.
Asfalttipölyn mustaama kilpi vahvistaa, että pääsen pian uimaan.
Tunturi Forte e-bike ja Impivaaran uimahallin parkkipaikka.
Uimahallia ympäröivässä puistossa kukoistavat omenapuut ovat erityisen ihastukseni kohteita läpi vuoden.
Tässä se on, pyörälenkkini tärkeä etappi, Impivaaran uimahalli, joka lienee tällä hetkellä Suomen monipuolisin ja modernein, kunnallinen uimahalli.
Uimahallin vastaanotto. Kamerani toimi luonnonlakien mukaan ja sen linssi alkoi sumeta hallin lämpimässä ja kosteassa ilmassa.
Tästä alkoi reissuni toinen vaihe: peseytyminen saunominen, uiminen ja saunominen. Kolmas vaihe oli tietenkin kotiinpaluu. Tämän reissun tein tammikuun 8. päivänä 2014. Reissuni rakenne oli hyvin yksinkertainen, mutta katu-uskottava: A-B-A1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti