Viime vuonna saimme odotella turhaan lumisateita täällä Turussa. Pyöräilin joulukuun loppuun asti säännöllisesti monta kertaa viikossa 10-20 km:n lenkkejä. Lumisateet tulivat häiritsemään pyörällä liikkumistani vasta Loppiaisen jälkeen. Pysyvä lumi sai minut hetkeksi lopettamaan fillaroinnin kokonaan. Mutta sitten halusin kokeilla, miten kauppareissu sujuisi pyörällä. Oli pikkupakkanen ja se merkitsi lähes yhtä hyvää renkaiden pitoa kuin keäkelillä. Tammikuinen kauppareissu rohkaisi minua aloittamaan talvipyöräilyn aivan kuntoilumielessä. Diabeetikkona tiedän, että tarpeeksi pitkäkestoinen liikunta muutaman kerran viikossa pitää verensokeritasapainoa yllä. Vain kovimmilla pakkasilla jätin pyörän kellariin. Toinen pyöräilyn kannalta vaikea sää on pitkään kestänyt suojasää. Se tekee tienpinnan vaarallisen liukkaaksi. Nastarenkaat jäivät tänä talvena hankkimatta. Mutta nyt ne ovat tulevaa talvea ajatellen ostoslistalla.
Helmikuussa, Ystävänpäivänä, koitti kauan odottamani hetki, kun remontissa ollut Impivaaran uimahalli avattiin täydellisesti uudistettuna. Juuri tuohon aikaan, kun menin ensi kerran uimaan, sää oli plussan puolella ja keli mahdollisimman liukas, joten menin korkkaamaan osaltani tuon liikuntapaikan käyttäen bussia. Kaikkiaan kävin uintireissuilla bussikyytiä käyttäen kolme kertaa. Mutta minusta se ei tuntunut ollenkaan omimmalta tavaltani mennä harrastamaan liikuntaa. Pyörä oli otettava taas avuksi. Pyöräily sujui suunnitelmani mukaan siten, että ajoin autojen ajoradoilla, joilta lumi ja jää oli sulanut suolan avulla. Kevyenliikenteen väylien pinnat olivat pehmeän ja paksun sohjoiset. Leiveillä autoteillä meno tuntui kokolailla orvolta - joku soitti minulle torveakin. Mutta sittemmin olen tehnyt uintireissuni aina pyöräillen. Vähitellen ovat pyörätietkin sulaneet. Eilen koin iloisen yllätyksen, sillä kevyenliikenteen väyliä on jo alettu lakaista puhtaaksi talven sepeleistä.
Kun mietin mikän aiheutti muutoksen suhtautumiseeni talvipyöräilyyn, tulee väistämättä mieleen, että sen varsinaine syy on Tunturin sähköavusteinen pyörä. Heti ensimmäisellä talvisella ja nimenomaan lumisella lenkilläni totesin, että sähkömoottori poistaa tieltäni myös pehmeät lumiesteet. Kesällä totesin, että sähkömoottori poistaa vastatuulen lähes olemattomiin ja mäkien nousukulma laskeutuu muutamaan asteeseen. Tavallisella pyörällä olisin yksinkertaisesti pysähtynyt pehmeään lumeen, jota väistämättä on tien pinnalla. Avustuksen puoliteho ja maltillinen polkeminen on hyvä kombinaatio pehmeässä lumessa.
Pukeutuminen talvipyöräilylenkkiä varten on oma taitolajinsa. Ensin pukeuduin aivan liian ohuisiin tamineisiin. Kädet ovat isoin ongelma. Ne joutuvat olemaan koko ajan kylmässä viimassa. Mutta kun löysin varastostani kahdet tumput, villaiset ja nahkaiset, en enää kärsinyt valkoisista sormista, jotka huonosta ääreisverenkierrostani johtuen ovat olleet usein riesana ulkoillessani.
Talvipyöräily on ollut minulle uusi ja virkistävä liikuntamuoto kuluneena talvena. Suosittelen kaikille sitä nimenomaan sähköpyörällä ajaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti