Tähkäpuistossa ja vähän Kupittaallakin

Nyt on kesä tullut Turkuun. Tosin en ole toistaiseksi nähnyt tervapääskyjä, noita kirskuvia lentotaidon mestareita. Sanotaan, että pääskysestä ei päivääkään. Tervapääskyt, jotka nimestään huolimatta ole sukua pääskyille, vaan on lähempänä  kehrääjiä, ovat minulle varmin kesän alkamisen merkki. Jos tätä lämpöä riittää koko viikoksi, saamme iloita myös noista kaupunkien ja taajamien yllä kirkuvista hyönteisten metsästäjistä.

Kotipihalla vastaani leuhahti kesäinen lämpö ja valkoiset poutapilvet tervehtivät kirjaimellisesti hyväntuulisesti, sillä nyt oli tuulesta hävinnyt pohjoisen kirpeys. Ilma oli kuin untuvapeitto. Lähdin kohti Tähkäpuistoa, jonne lienee matkaa viitisen kilometriä kotipihaltani. Nousin kaupunginteatterin ohi kulkevaa mäkeä ylös ja ihmettelin väenpaljoutta, joka suuntasi kulkunsa stadionille. Jatkoin matkaani kaupunginsairaalan ohi Kaskenkadulle. Ihmiset olivat taas kerran heränneet talvihorroksestaan. Se näkyi myös pyöräilijöinä ja jalankulkijoina.

Mitä varten oikeastaan lähdin Tähkäpuistoon, jonne on aikanaan perustettu rosarium. Eiväthän ruusut vielä tähän aikaan kuki. Olin toki ottanut tämän huomioon. Halusin tunnustella, millainen Tähkäpuisto on alkukesästä ja millaisia muita kasveja kuin ruusuja sinne on kylvetty ja istutettu. Retkeni oli varsin tuloksellinen ja kesää ajatellen lupaava. Nyt löysin ihastuttavan vuorijalavan ja kukkamaiden värikkäitä kevätkasveja.

Vuorijalava sopii itse asiassa mainiosti rosariumiin, sillä sen kukinnot ovat kuin vihreitä ruusuja.

Vihreän värin suojaama hämähäkki ahkeroi nuoressa vuorijalavan lehtiruusussa. Hämähäkki erottuu lehtiruusukkeiden väliltä.

 Tähkäpuiston kukkamaat ovat mittavat. Vielä en tiedä kuin murto-osan siitä, mitä maasta ihaltavakseni ja silmieni iloksi kesän mittaan työntyy. Mutta jo nyt sain vähän esimakua tulevasta. Tarhakullero on kuin ruohovartinen ruusu. Sekin oli vasta nupullaan.

Kevätkaihonkukka on häkellyttävän sininen.

Tämän komeuden nimeä en nyt saa mieleeni. Tämä on ilmeisesti kukkamaiden  ensimmäisiä kevään airuita.

Kupittaan puistossa on parhaassa kukassa kaksi komeaa tulppaaniryhmää. Liekö tulppaanien istuttajilla vielä mielessään viime vuotinen kulttuuripääkaupunkistatus, sillä viime vuonna usein toistunut oranssi toi ainakin minulle mieleen Turun menneen elämyksellisen performanssin.

Ilta alkaa jo hämärtyä. Olen lähes onnellinen tämän päiväisen pyöretkeni kokemuksista - ainakin olen syvästi tyytyväinen siihen, että voin niin vaivattomasti liikkkua paikasta toiseen, mutta nähdä kuitenkin enemmän vaivaa kuin jos liikkuisin jonkinsorttisella moottoriajoneuvolla. Toki minunkin pyörässäni on sähkömoottori, mutta se toimii vain silloin, kun minäkin -  eli poljen.

Kun katson ikkunastani ulos, näen miten tämä keskikaupungilla sijaitseva kotini muuttuu taas hetkeksi tunnelmalliseksi lehtimajaksi. Tänne minun on mukava palata pyöräretkiltäni.

Eurooppa-päivän pyörälenkillä

Valkovuokkomatot odottelevat ainakin Etelä-Suomessa ihailijoitaan. Näiden mattojen ohi ei kannata juuri nyt juosta, vaan niiden levollinen katseleminen vaikuttaa pitkään ja syvällä ihmisen mielessä eheyttävästi ja parantavasti.

Stressaantunut ohi juoksija ei näe tätä hymyilyä jalkojensa juuressa. Näiden kukkien hoitavan vaikutuksen kokee vain sellainen, jolla on malttia rauhoittua ja levähtää. Nauttia siitä, että luonto toistaa tätä uskomatonta leikkiään yhä uudelleen.

Onnenpensas suorastaan vaahtoaa keltaista väriään. Luonnon monimuotoisuudella ei tunnu olevan minkäänllaisia rajoja. Pysähdy katsomaan, niin näet isoja ihmeitä, joiden katselemisesta kukaan ei tule kerämään maksua. Tämä on täysin maksutonta ja verovapaata nautintoa.

Magnoliat viihtyvät valitettavasti vain täällä etelä- ja lounaisrannikolla. Mutta jos nyt lähi päivinä olet tulossa Turkuun, niin varaa levähdys- ja rentoutumishetki, jonka vietät Ruissalon Kasviteteellisessä puutarhassa. Siellä  on paljon kukkia, joiden katseleminen vaikuttaa kauan mielesi sopukoissa.

Tämä tähtimagnolia on todella riemastuttava puu. Se on elämys, jota ei kannata ohittaa, jos sen kokemiseen on vähänkään mahdollisuuksia.

Kotipuolessasi ovat jo tähän mennessä olleet kukassa leskenlehdet, mahdollisesti sinivuokot, valkovuokot, käenrieskat, voikukat ja monet muut varhaiskevään kasvit. Tee niin kuin minä, ota pyörä allesi ja lähde ihmettelemään lähimaastoon. Toivon, että sinulla on säilynyt tallella edes vähän lapsen riemastuksen lahjastasi, joka on tuonut elämääsi makua ja iloa enemmän kuin kalliisti maksetut etelänmatkat.

Rentukka vasta aloitteli kukkimistaan eilen. Mutta tänään se on varmaan jo aivan toisennäköinen. Lehtikuusen oksat ovat alkaneet vihertää. Ne ovat keväällä tosi viehättävän erilaisia kuin muut havupuut.

Kevätesikot tuovat sini- ja valkovuokkojen rinnalle uuden värin, keltaisen. Esikoiden muoto poikkeaa, kuten tiedämme, muiden kevätkukkien muotokielestä. Kaiken ei tarvitse olla samannäköistä. Ihminenkin voi iloita erilaisuudestaan toisten ihmisten joukossa.

Koivikko on hetken näin hennon vihreä ja etereenin. Nyt on aika lähteä nauttimaan koivikosta, jonka täyttää lintujen laulu ja koivun hiirenkorvien  tuoksu. Jos tuntuu siltä, että omat voimat eivät kohta enää riitä kevään värien, tuoksujen ja äänien tavoittamiseen, niin harkitse tilannetta helpottamaan apuneuvon hankkimista. Tutustu sähköavusteiseen polkupyörään. Vastatuuli häviää ja ylämäki muuttuu tasaiseksi maastoksi. Olen viime keväästä lähtien tehnyt pyöräretkiäni Tunturin Forte sähköpyörällä. Minulla on ikää 72 vuotta, joten olen jo iääntynyt ihminen, mutta vielä ajelen myös ihan tavallisella pyörällä. Mutta sähköpyörä tekee liikkumisestani nautinnon. Jaksan iloisesti ajella pitempiäkin matkoja ja nauttia perille päästyäni muustakin kuin vain voimien palautumisesta. Joskus kaipaan sähköpyöräilevää kaveria. Mutta heitä ei toistaiseksi ole tielleni sattunut. Ehkäpä tämä kesä tuo tilanteeseen muutoksen.

Elämänlaatua kevääseen sähköpyörällä

Kevät on herättänyt magnolian. Ruissalon puutarhassa tähtimagnoliaa voi ihastella lähi viikkojen ajan. Olen odotellut tämän upean kukan avautumista ja viime lauantaina 5.5. se vihdoin oli puutarhan upea koriste. 

Tähtimagnolia on avautumisvaiheessa hempeän vaaleanpunainen. Täysin avautuneena se on puhtaanvalkoinen.

Kolea sää ei varsinaisesti houkuttele pyöräilemään, mutta olen koko menneen talvenkin pitänyt mielessäni sen, miten tärkeää liikunta on ikääntyvälle ihmiselle, joka  tämän lisäksi potee diabetesta. Pyöräilin koko talven ajan mahdollisimman paljon. Sähköpyörän ominaisuuksiin kuuluu se, että akku purkautuu hyvin nopeasti kylmässä. Siksi otin aukun aina mukaani sisätiloihin, jos oli kyse useamman tunnin tilaisuudesta.

Pyörä on siitä mukava kulkuväline, että sillä liikkuessani olen koko ajan kosketuksissa luontoon. Näen tienvarrella tapahtuvat muutokset ja niiden kuvaaminen on luontevaa. Viime aikoina koivujen kukinta ja valkovuokkomatot puiden juurilla ovat olleet silmeni ilona.

Jäistä vapautunut meri on osa kevätnautinnoistani. Ruissalon Kansanpuistosta katsottuna Turku näyttää idylliseltä ja kiehtovalta.

Keväisessä luonnossa on todennäköisesti paljon sellaista, mitä emme juuri koskaan huomaa. Monien puiden kukat ovat suorastaan eksoottisennäköisiä.

Tuohituomen kuparinruskea runko keväisessä puutarhassa epätavallisen viehättävä.

Mitähän otuksia nämä mahtavat olla?

Nämä tunnistan tutuiksi rentukoiksi, sammakon kukaksi.

Talvialppiruusu aloittelee myös kukintaansa.

Nuputkin ovat kauniita.

Pian saamme ihailla hevoskastanjan upeita "kynttilöitä".

Pyöräilylenkkiäni reunustavat muutaman viikon päästä valkoiset tuomen kukkatertut. Hento viherrys on tuomen vasta puhjennutta lehvästöä.

Olen nykyisin todella iloinen ja hyvinvoiva, sillä voin lähteä, milloin haluan nauttimaan ja ihailemaan näistäkin kukista, niin kauan kuin ne kukoistavat. On aivan melkeinpä ihmeellistä, miten sähköavusteinen Tunturi pyörä on tuonut minulle uudenlaista ja ennen kokematonta elämänlaatua.  Olen tajunnnut sen vasta vähitellen, kun olen ajanut myös talvella ja tarkailtuani ensimmäisten kevään merkkien ilmestymistä. 

Liikunnan iloa keväisessä luonnossa.

Kevät on päässyt hyvään vauhtiin koleasta säästä huolimatta. Koleus ei ole estänyt minua liikkumasta pyörällä vakiolenkeilläni. Olen sisäistänyt liikkumisen terveyteeni vaikuttavan merkityksen siinä määrin, että olen lähtenyt lenkilleni miettimättä, mihin päin lähden ajelemaan. Päasia on, että hyppään pyörän selkään ja poljen vähintään tunnin. Joka kerran yllätyn siitä, miten liikunta voikin olla virkistävää.

Jos en lähde liikkeelle, minulta jäävät näkemättä ja kokematta pilvien väistyminen ja koivujen kukinta - puhumattakaan upeista valkovuokkomatoista. Ruissalon valkovuokkomaastot ovat juuri nyt kukkeimmillaan.