Tähkäpuistossa ja vähän Kupittaallakin

Nyt on kesä tullut Turkuun. Tosin en ole toistaiseksi nähnyt tervapääskyjä, noita kirskuvia lentotaidon mestareita. Sanotaan, että pääskysestä ei päivääkään. Tervapääskyt, jotka nimestään huolimatta ole sukua pääskyille, vaan on lähempänä  kehrääjiä, ovat minulle varmin kesän alkamisen merkki. Jos tätä lämpöä riittää koko viikoksi, saamme iloita myös noista kaupunkien ja taajamien yllä kirkuvista hyönteisten metsästäjistä.

Kotipihalla vastaani leuhahti kesäinen lämpö ja valkoiset poutapilvet tervehtivät kirjaimellisesti hyväntuulisesti, sillä nyt oli tuulesta hävinnyt pohjoisen kirpeys. Ilma oli kuin untuvapeitto. Lähdin kohti Tähkäpuistoa, jonne lienee matkaa viitisen kilometriä kotipihaltani. Nousin kaupunginteatterin ohi kulkevaa mäkeä ylös ja ihmettelin väenpaljoutta, joka suuntasi kulkunsa stadionille. Jatkoin matkaani kaupunginsairaalan ohi Kaskenkadulle. Ihmiset olivat taas kerran heränneet talvihorroksestaan. Se näkyi myös pyöräilijöinä ja jalankulkijoina.

Mitä varten oikeastaan lähdin Tähkäpuistoon, jonne on aikanaan perustettu rosarium. Eiväthän ruusut vielä tähän aikaan kuki. Olin toki ottanut tämän huomioon. Halusin tunnustella, millainen Tähkäpuisto on alkukesästä ja millaisia muita kasveja kuin ruusuja sinne on kylvetty ja istutettu. Retkeni oli varsin tuloksellinen ja kesää ajatellen lupaava. Nyt löysin ihastuttavan vuorijalavan ja kukkamaiden värikkäitä kevätkasveja.

Vuorijalava sopii itse asiassa mainiosti rosariumiin, sillä sen kukinnot ovat kuin vihreitä ruusuja.

Vihreän värin suojaama hämähäkki ahkeroi nuoressa vuorijalavan lehtiruusussa. Hämähäkki erottuu lehtiruusukkeiden väliltä.

 Tähkäpuiston kukkamaat ovat mittavat. Vielä en tiedä kuin murto-osan siitä, mitä maasta ihaltavakseni ja silmieni iloksi kesän mittaan työntyy. Mutta jo nyt sain vähän esimakua tulevasta. Tarhakullero on kuin ruohovartinen ruusu. Sekin oli vasta nupullaan.

Kevätkaihonkukka on häkellyttävän sininen.

Tämän komeuden nimeä en nyt saa mieleeni. Tämä on ilmeisesti kukkamaiden  ensimmäisiä kevään airuita.

Kupittaan puistossa on parhaassa kukassa kaksi komeaa tulppaaniryhmää. Liekö tulppaanien istuttajilla vielä mielessään viime vuotinen kulttuuripääkaupunkistatus, sillä viime vuonna usein toistunut oranssi toi ainakin minulle mieleen Turun menneen elämyksellisen performanssin.

Ilta alkaa jo hämärtyä. Olen lähes onnellinen tämän päiväisen pyöretkeni kokemuksista - ainakin olen syvästi tyytyväinen siihen, että voin niin vaivattomasti liikkkua paikasta toiseen, mutta nähdä kuitenkin enemmän vaivaa kuin jos liikkuisin jonkinsorttisella moottoriajoneuvolla. Toki minunkin pyörässäni on sähkömoottori, mutta se toimii vain silloin, kun minäkin -  eli poljen.

Kun katson ikkunastani ulos, näen miten tämä keskikaupungilla sijaitseva kotini muuttuu taas hetkeksi tunnelmalliseksi lehtimajaksi. Tänne minun on mukava palata pyöräretkiltäni.