Ruukutusta Ruissalon puutarhassa

Liityin viime syksynä 'Ruissalon puutarhan ystävät' yhdistykseen.  Yhdistys on pieni, toistaiseksi runsaan 20 hengen joukko. Eilen, keskiviikkona 13.6., osallistuin ensimmäisen kerran yhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Osallistumistani vauhditti ja siivitti taas kerran Tunturin sähköpyörä, jolla singahdin kotoani 20 minuutissa 8 km:n päässä olevaan puutarhaan. En hengästynyt, ahdistunut eikä tullut edes hiki. Oli sellainen päivä kuin kesäpäivän pitääkin olla; aurinko paistoi, linnut pitivät konserttejaan - erityisesti joukosta erottuivat satakielet, joita on saaressa  matkani varrella useita, noin sadan metrin välein.



Tämän kuva olen ottanut viikkoa aiemmin ja se on otettu illan suussa. Tämä maisema jää oikealle, kun porhallan noin ½ km:n päässä oleville kasvihuoneille.

Tämä Veronica chamaedrys, nurmitädyke, oli eilen täydessä kukassa puutarhan nurmikoilla.

Bellis perennis, kaunokainen saa vihreät nurmet paikka paikoin suorastaan hohtaamaan valkoisina. Kaunokaista muistuttava paljon kookkaampi päivänkakkara, Leucanthemum vulgare, ei pärjää tuolle pienokaiselle määrässä. Mutta ei toki häviä kauneudessa.

Miksi pyyhälsin pikavauhtia Ruissaloon? Olin iloinen, että päivä oli aurinkoinen ja lämmin, sillä tarkoitukseni oli osallistua ulkona ruukutukseen. Puutarhassa on jatkuvasti kasvamassa uusia kasveja, jotka saavat itää ja varttua aluksi entisen kaljakorin kokoisissa laatikoissa. Tarpeeksi itäneinä ja varttuneina kasvit siirretään yksittäisiin ruukkuihin. Tämän toimenpiteen vuoksi olin eilen tuossa mieltäni kiehtovassa puutarhassa. Minun lisäkseni paikalle tuli kaksi naista, Verna Paloheimo, yhdistyksen puheenjohtaja ja minulle ennestään tuntematon, Tuire, joka kertoi harrastavansa mehiläisten hoitoa miehensä kanssa. Käsittelyssä oli kolme kasvilajia: punatammia, hevoskastanjoita ja maa-artisokkaa. Runsaat neljä tuntia jaksoimme istuttaa kasveja ruukkuihin.

Leinikin kukka oikeassa yläkulmassa paljastaa, minkä kokoinen kukka kaunokainen, tuo Ruissalon puutarhan nurmikon kaunotar, on. Juuri nyt sen kukinta taitaa olla  parhaimmillaan eikä se ole minun kokemukseni mukaan koskaan aikaisemmin kukkinut näin rehevästi.

Jäin ruukutuksen jälkeen vielä hetkeksi kuvaamaan vasta-auenneita kukkia. Kaunokainen on yksi ehdoton suosikkini. Se tekee muuten niin elottoman ja tylsän, tasaisenvihreän nurmikon eläväksi - samalla tavalla kuin toinen suosikkini voikukka kukkiessaan vähän ennen bellistä.

Valkoinen pioni on saanut vieraakseen tervetulleen yhteistyökumppaninsa, mehiläisen.

Varhaisimmat ruusutkin ovat jo auenneet.

Eräänlaisia ruuusuja ovat nämäkin. Puu on ruusuorapihlaja, johon tykästyin asuessani perheeni kanssa runsaan vuoden Saksassa. Silloiseen kotiimme johti upea ruusuorapihlajakuja, jonka herkkää kauneutta jäin kaipaamaan. Tämä puu vasta aloitteli kukintaansa.

Nämä kuvat eivät sanoja kaipaa.

Tämä yhdensorttinen orapihlaja oli näemmä päättänyt täyttää maan kukilla. Kukat ovat läpimiltaan hädin tuskin sentin läpimittaisia. Mutta kun kukkia on kuin lunta talvella, on se sykähdyttävä näky.

Saksan kurjenmiekat ovat  alkaneet kukkia. Niitä on puutarhassa monenvärisiä.

Tämän tunnelmallisen kuvan erään lummelammen rannalla otin noin viikkoa aikaisemmin tekemälläni pyörälenkillä puutarhaan. Silloin kuvasin erityisesti rhododendroneita eli alppiruusuja ja atsaleoja.

Turussa näistä elämyksistä pääsee nauttimaan terveellisimmin pyörällä polkien. Voi olla, että pyörällä ajaminen ei Sinulle ole helpoin tapa liikkua. Mutta oletko ajatellut, että pyöräilyyn voi saada sähköisen avustajan? Sähköpyörä on mainio liikenneväline. Ehdottomasti investoinnin arvoinen kapistus. Minusta Kela voisi ottaa sen ainakin osaksi korvattavien, sairauksia (mm. diabetes) ennalta ehkäisvien välineiden joukkoon.  Sähkömoottori poistaa vastatuulen ja ylämäistä tulee pikkuruisia mäennyppylöitä. Tasaisella pääsee halutessaan vauhdinhurmaan - mutta ei ole pakko, jos pelottaa. Minä olen ajellut jo toista vuotta Tunturin sähköavusteisella pyörällä enkä enää vaihda tavalliseen. Ikääkin on jo sen verran, että apuja olen alkanut vähitellen kaivata. Niin - ja mikä parasta: liikuntaa se on avusteinenkin liikunta - sohvalla ei tule liikkuneeksi muuten kuin kylkeä kääntäessään.
Jos Sinä ajattelet, että sähköpyörä on taas jokin joutavanpäiväinen suomalainen kehitelmä, joka on nyt tyrkyllä ja kohta unohtuu, niin tiedoksi: Japanissa lukemani mukaan sähköavusteisia pyöriä myydään enemmän kuin mopoja,  ja jos pääset nettiin, niin voit todeta, että esimerkiksi Saksassa on monenlaisia sähköavusteisia pyöriä myynnissä.

Toivotan Sinulle runsaskukkaista ja liikunnallista alkanutta kesää.