Kesä - heinä.... aika rientää melkein huomaamattani

Kesää se on yrittänyt aloitella. On ilmoja pidellyt. Nyt on jo heinäkuu - ja vasta eilen ja tänään on tuntunut ikään kuin kesä olisi alkanut, että kevät on jäänyt taakse ja kesä on vihdoin täällä. Olen silti ajellut Turun seudulla ahkerasti. Tosin koleat sadepäivät eivät ole houkutelleet pyörän satulaan.

Viileinä poutapäivinä olen ajellut tuollaisia parinkymmenen kilometrin lenkkejä. Usein olen suunnannut kulkuni Ruissalon Saaronniemen uudelle laiturille tai upeaan puutarhaan. Airiston ulappa herättää minussa seikkailijan unelmia. Tuota ajatusleikkiä lietsovat Finnlinesin rahtilaivat kuin kuivat polttopuut nuotion tulta lipuessaan Saaronniemen ohi kohti Iätmeren etelärantaa. Yhä uudelleen huomaan ajattelevani pyöräretkiä Saksassa Rheinin, Moselin, Mainin ja ties minkä joen rannoilla tai Itämeren etelärannalla kohti Tanskaa ja Ruotsia. Toistaiseksi nuo ajatusleikit ovat mahdottomia toteuttaa. Pitkiä pyöräretkiäkään ei voi tehdä ilman taloudellisia resursseja.

Sähkömoottorilla tehostettu pyörä, josta on tullut minulle lähes kaveri, houkuttelee minua päivästä toiseen retkille Turun seudulla.  Sen satulassa voisin todella ajella pitkiäkin taipaleita, vaikka minulla onkin jo ikää niin paljon, että se voidaan määritellä sanonnalla: "Sata tai ainakin kolkyt".  Pyöräilevää kaveriakin olen kysellyt reissaamaan Eurooppaan. Mutta toistaiseksi tuloksetta.

 Tällä laivallako matkustan jonain päivänä Itämeren etelärannalle pyöräilläkseni Keski-Euroopan jokivarsia tai kohti Tanskaa ja Ruotsia?

Toistaiseksi minun on tyydyttävä ajelemaan pitkin Aurajoen rantoja. Näitä maisemia voi katsella varusteinaan hyvät eväät enkä vielä ole kyllästynyt näiden katselemiseen.

Toiset liikkuvat joessa. Aurajoki onkin melojien suosima vesireitti.

Nähdäkseni tämän herkän joenmutkan minun oli ajettava Aurajoen rantaa pyörällä melkoinen tovi. Autolla tätä maisemaa ei pääse kokemaan. Sähköpyörä takaa sen, että liikkuminen ei muutu raskaaksi. Se on  nautinto. Kaikki energia ei hupene polkemiseen, vaan jaksaa ihailla vielä pitkänkin polkemisen jälkeen maiseman vehreyttä.

Kuvien päiväyksestä näet, että olen tehnyt tämän lenkin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Koiranputket koristivat polkujen varsia pitseillään.

Voikukkien siemenet olivat jo kypsyneet ja tuuli oli lennättänyt osan niistä  kauaksi ilahduttamaan aurinkoisilla kukillaan ensi kesän kulkijoita.

Aurajoen kesäistä idylliä.

Pihlajat olivat joen varrella parhaassa kukassa. Kukkien määrä enteilee upeaa pihlajanmarjasatoa ja värikästä alkuksyksyä.

Aurajoen rantamaisemat ovat Ruissalon ohella minun suosikkejani. Joen vartta pääsee pyörällä melkein Turun ohitustielle asti. Ohitustieltä voi jatkaa Hämeen härkätietä Lietoon. Tänä kesänäkin se kuuluu pyöräilykohteisiini.

Aurajoen voi periaatteeessa ylittää lähellä Kuralan Kylämäkeä kampiförillä eli käsin veivattavalla lossilla. Valitettavasti kampiföri ei ole kestänyt käyttäjien kovakouraisuutta, vaan se oli ainakin kesäkuun alussa poissa käytöstä.

Puna-ailakki loisti kuusikon reunassa ja pääsi mukaani.

Kotiinpäin ajellessani pysähdyin  ihailemaan Maarian pappilan ikivanhoja rakennuksia.

Heinäkuu on vasta aluillaan. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet ihastuttavia kesäpäiviä. Luvassa on edelleen hyviä säitä. Mutta vaikka sitten taas joskus sataakin,  voimme asennoitua siihen positiivisesti ja pukeutua sadetakkiin. Kesän ihanuus taitaa olla kokijan mielessä.