Päätin käyttää heinäkuun viimeisen päivän Naantalin auringon kokemiseen. Pihalle päästyäni pyöräni kanssa totesin, että sää oli ihanteellinen pyöräilyä ajatellen.
Lähdin reippaasti matkaan ja tarkistin vielä Pansiontien ja Puistokadun kulmassa, miten pitkä lenkki matkasta Naantaliin olisi tulossa. Viitassa lukee niin kuin näkyy 15 km. Poutapilvet lisäsivät hyvää mieltäni ja liikkeelle lähtemisen nautintoani.
Lähdin reippaasti matkaan ja tarkistin vielä Pansiontien ja Puistokadun kulmassa, miten pitkä lenkki matkasta Naantaliin olisi tulossa. Viitassa lukee niin kuin näkyy 15 km. Poutapilvet lisäsivät hyvää mieltäni ja liikkeelle lähtemisen nautintoani.
Eipä muutakuin radan alitse kohti ikivanhaa Vallis Gratiae kaupunkia. - Päämäärälläni oli ainakin kaunis nimi: Armon laakso. Sitähän me tarvitsemme joka päivä vielä nyt, kun olemme elontiellä.
Turun viehättävä Puistokatu jäi taakseni. On todella ollut onni matkassa, kun Puistokadun ruatatien puoleisessa päässä on säilytetty vanhanpuutalokorttelit. Saan itsekin iloita siitä, että asun Puistokadun ja Koulukadun välisessä korttelissa, missä osa korttelin puutaloja on saneerattu Turun luterilaisten seurakuntien toimitiloiksi.
Naantalin pikatien lähi maastot ovat pyöräilijän kannalta viehttäviä.
Eipä aikaakaan kun tie kulki kuin maalaismasemassa.
Lehtohorsma loi pienillä punaisilla kukillaan väriläikkiä muuten niin tasaisenvihreään maisemaan.
Suikkilassa oli mentävä Naanatlin pikatien yli. Vasemman puoleinen tie vie Naantaliin oikeanpuoleinen Härkämäkeen.
Härkämäen kaupunkimiljöö ja vehnäpelto
Aurinkoinen sää on houkutellut kukkakärpäset pietaryrteille herkuttelemaan.
Piennarkeltot ilahduttivat puhtaankeltiaislla kukinnoillaan pyöräilijää
eikä peltovalvatti jäänyt yhtään vähemmälle huomiolleni.
Ketokaunokit koristivat parhaillaan pyörätien piennarta ja ne muodostivat keltaisten kukkien kanssa upeita väriläikkiä kulkija iloksi.
TOiset kukat ovat valmiit luovuttamaan siemensä ensi kesän kasvukautta odottelemaan.
Olin kutakuinkin matkani puolessa välissä. Olin pyörälenkillä Naantaliin.
Tuossa puolessa välissä matkaa totesin, että Turun telakan komea puominosturi kohosi puiden yläpuolelle.
Pihlajan ja ruusun marjat olivat jo saaneet pintaan vähän syksyn väriä.
Silta lintutornille ei houktellut minua tällä kertaa, mutta sen sijaan kiinnostuin tien reunan komeista putkikasveista - liekö ketopukinjuuri - ja varsinkin kukinnossa ruoailevista vieraista, kimalaisesta ja kultakuoriaisesta.
Näille oli aika jättää jäähyväiset ja jatkaa kohti Naantalia.
Tämä jättipuomi oli merkki siitä, että olin Turun telakan kohdalla.
Naanatliin ei ollut enää pitkä matka, koska satamaan menevän tienristeys oli edessä. Mutta tie häpyi vielä metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti