Mustaselja ja muita kukkia - ja jopa hedelmiä

 

Sää näytti eilen aamulla, perjantaina 12.7., lupaavan aurinkoiselta. Tuijotin tetokoneen ruutua mitään erityistä etsimättä. Puhelin soi. Ystäväni kyseli, olenko tänään menossa pyöräilemään. En ollut ajatellut mitään erityistä. Toki mielessäni oli käynyt häive mennä Ruissaloon, kun siellä ei enää ole kaiken olennaisen tuhoavaa Ruisrockiakaan. Se melu on taas tältä kesältä meluttu.

Hetken neuvoteltuamme puhelimessa - kännykällä voi käydä neuvottelujakin, sillä siinä on toistaiskesi vielä puhelinominaisuuskin - sovimme, että otamme Ruissalossa uudelleen kontaktin kännykällä ja niin löydämme toisemme. Minun on nykyään niin perin juurin helppoa sopia tapaaminen melkein missä vain Turun lähi ympäristössä, sillä tuo mainio Tunturin sähköavusteinen pyörä tekee liikkumisestani tosi vaivatonta. Tavallisella pyörällä en varmaan lähtisi niin helposti minnekään monen kilometrin päähän. Haluttomuuteni johtuu yksinkertaisesti metabolisesta syndroomastani eli diabeteksesta, sepelvaltimo- ja verenpainetaudistani, joiden lisäksi on minulle vähitellen kehkeytynyt vaivoikseni myös kihti rajoittamaan liikuntaani. Tällaisena liikuntarajoitteisenakin pystyn tekemään pitkiäkin pyörälenkkejä sähköpyörällä.

Mitä kaikkea pääsinkänä ystäväni seurassa havainnoimaan eilen Ruissalossa? Kuvat kertokoot olennaisimman.

 

Pihlaja oli Ruissalon puutarhan pionimäellä ihastuttavan kattona.

 

 

 

 

Suuret siniset kellot näkyivät jo kauaksi.

 



Aamuisen kastelun jäljiltä kuunliljan lehdillä oli vielä vesihelmiä.

 

 

Yö oli ollut varsin viileä. Oliko viileys jo aiheuttanut arassa puussa ruskan?

 

 

Edellisen ruskaisen puun naapurina oleva mustaselja sen sijaan nautti täydessä kukassa auringon lämmöstä.

 

 

Mustaseljan kukinto vastavalossa

 

 

Kukkien hedelmät kertovat, että kesä on jo pitkällä.

 

 

 

 

 

 

Tuleeko tästä seuraavaksi kukka vai siemeniä?

 

 

Nämä kukat ovat minulle täysin tuntemattomia.

 

 

Enpä tunne tätä sinistä "käärmettäkään".

 

 

Sievä punainen, tosi pieni kello.

 

 

 

Mustaselja parhaassa kukassaan ja pensaan edessä upea bellis perennis, kaunokainen, kukkamatto.

 

 

Salkoruusu

 

 

 

 

 

Alla on taas mustaselja, jonka runsaus puutarhassa yllätti minut.

 

 

 

 

Jäi tuntemattomaksi tämä runsas hedelmäinen kasvi.

 

 

Pietaryrtti

 

 

Iso vuohenjuuri

 

 

 

 

Mangoldi on koristeellinen ja herkullinen vihannes.

 

 

Jättimäinen auringonkukka on komea jo kasvuvaiheessaan.

 

 

Piikikäs nuppu

 

ja kukka

 

 

 

Pellava

 

 

Pähkinäpuun rungolla kasvoi kääpä.

 

 

Poistetun oksan arpi.

 

 

 Pähkinäpuun alla on hyvä aurinkosuoja.

 

 

 

Tätä runsaammin ei varmaan mikään kasvi kuki.

 

 

 

Valkoisten kukkien runsauden siimeksessä lymysi eksoottinen kärhö.

 

Paljon muutakin reissullani eilen näin ja koin. Tässä vähän maistiaisia siitä, mitä olen tavoittanut Tunturin sähköpyörällä ajaessani.

 

Neiti kesäheinä

 

 

Heinäkuu - nyt ovat kaikki heinäallergikot helisemässä. Tätä kirjoittaessani itsekin yskin kutisevaa kurkkuani.  Todennäköisesti hyvin harva pysähtyy katsomaan sitä kauneuden moninaisuutta, mikä on heinikossa ihailtavana. Eino Leinon päivänä viime lauantaina, 6.7. soi mielessäni hänen käyttämänsä kielikuva: Neiti kesäheinä. Aikani tuota kielikuvaa maisteltuani, minun ei auttanut muu kuin lähteä etsimään tuota neitiä.  Ei muuta kuin Tunturin Forte Premium sähköavusteisen pyörän selkään ja menoksi. Se on vaivatonta menoa - sopii kaikille jalkavaivaisille, kunhan jalka nousee sen verran, että pääse asettumaan polkimille. Vaihtoehtona on valittavissa Tunturi Forte,  jossa on Premiumia matalampi runko, joten jalan ei tarvitse nousta aivan yhtä korkealle kuin minun Premiumissani.

Mutta mistä löydän neiti kesäheinän? Sellaisen tapasin jo Ruissalon lummelammen rannalla istuessani ja syödessäni eväitäni.



Tämä neiti on erittäin hento ja hauras.  Mutta mikä kultainen kiilto onkaan hiuksissaan! Tämä heinä oikeastaan sai minut tänä kesänä kiinnostumaan heinistä. Onneksi minulla on tuo sähköpyörä, niin saatoin toteuttaa varsin helposti ajatukseni heinien kuvaamisesta.

Launtaina, Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä, lähdin ajelemaan Aurajoen vartta kohti sen yläjuoksua. Oli kohtalaisen navakka  tuuli, joka hankaloitti kuvaamista. Heinien ominaisuuteen kuuluu se, että ne huojuvat tuulessa. Se on niiden suvun jatkamisen elinehto.

Virnamäki Halisten kosken yäpuolella oli retkelläni se etappi, jonka jälkeen ajattelin keskittyä sopivien heinien etsimiseen.

 

 Virnamäen salaperäinen puisto on sinänsä kokemisen arvoinen - kiehtova ja rauhoittava.

Jatkoin matkaani kohti Aurajoen rantaa. Heinikko odotti kuvaajaansa.

Viehättäviä heinän tähkien kaaria.

Turkulaista maalaismaisemaa noin 3 km:n päässä Kauppatorilta - linnuntietä.
 

 

 

Muisnaismuistoalueella kasvaa upeita mäntyjä.

 

 

 

Heinikossa sinisenään kukkivat kissankellot olivat viedä huomioni heinistä, joita olin lähtenyt kuvaamaan.

 

 

 

 

Silmä lepää Aurajoen varren vehreillä kummuilla.

 

 

Tässä kohdassa joenrantaa olivat etsimieni heinien huiskilot äkkiä parhaimmillaan varmaan yli metrin

pääni yläpuolella.

 

 

 

Kesäheinän helminauhaa.

 

 

 

 

Erilaiset heinät sulassa sovussa keskenään.

 

 

Räntämäellä kaikkien  herkkien, hauraiden, tuulessa heiluvien  ja kauniiden neiti kesäheinien kuvaus päättyi tämän jyhkeän kivenmurikan ihmettelemiseen.