Neiti kesäheinä

 

 

Heinäkuu - nyt ovat kaikki heinäallergikot helisemässä. Tätä kirjoittaessani itsekin yskin kutisevaa kurkkuani.  Todennäköisesti hyvin harva pysähtyy katsomaan sitä kauneuden moninaisuutta, mikä on heinikossa ihailtavana. Eino Leinon päivänä viime lauantaina, 6.7. soi mielessäni hänen käyttämänsä kielikuva: Neiti kesäheinä. Aikani tuota kielikuvaa maisteltuani, minun ei auttanut muu kuin lähteä etsimään tuota neitiä.  Ei muuta kuin Tunturin Forte Premium sähköavusteisen pyörän selkään ja menoksi. Se on vaivatonta menoa - sopii kaikille jalkavaivaisille, kunhan jalka nousee sen verran, että pääse asettumaan polkimille. Vaihtoehtona on valittavissa Tunturi Forte,  jossa on Premiumia matalampi runko, joten jalan ei tarvitse nousta aivan yhtä korkealle kuin minun Premiumissani.

Mutta mistä löydän neiti kesäheinän? Sellaisen tapasin jo Ruissalon lummelammen rannalla istuessani ja syödessäni eväitäni.



Tämä neiti on erittäin hento ja hauras.  Mutta mikä kultainen kiilto onkaan hiuksissaan! Tämä heinä oikeastaan sai minut tänä kesänä kiinnostumaan heinistä. Onneksi minulla on tuo sähköpyörä, niin saatoin toteuttaa varsin helposti ajatukseni heinien kuvaamisesta.

Launtaina, Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä, lähdin ajelemaan Aurajoen vartta kohti sen yläjuoksua. Oli kohtalaisen navakka  tuuli, joka hankaloitti kuvaamista. Heinien ominaisuuteen kuuluu se, että ne huojuvat tuulessa. Se on niiden suvun jatkamisen elinehto.

Virnamäki Halisten kosken yäpuolella oli retkelläni se etappi, jonka jälkeen ajattelin keskittyä sopivien heinien etsimiseen.

 

 Virnamäen salaperäinen puisto on sinänsä kokemisen arvoinen - kiehtova ja rauhoittava.

Jatkoin matkaani kohti Aurajoen rantaa. Heinikko odotti kuvaajaansa.

Viehättäviä heinän tähkien kaaria.

Turkulaista maalaismaisemaa noin 3 km:n päässä Kauppatorilta - linnuntietä.
 

 

 

Muisnaismuistoalueella kasvaa upeita mäntyjä.

 

 

 

Heinikossa sinisenään kukkivat kissankellot olivat viedä huomioni heinistä, joita olin lähtenyt kuvaamaan.

 

 

 

 

Silmä lepää Aurajoen varren vehreillä kummuilla.

 

 

Tässä kohdassa joenrantaa olivat etsimieni heinien huiskilot äkkiä parhaimmillaan varmaan yli metrin

pääni yläpuolella.

 

 

 

Kesäheinän helminauhaa.

 

 

 

 

Erilaiset heinät sulassa sovussa keskenään.

 

 

Räntämäellä kaikkien  herkkien, hauraiden, tuulessa heiluvien  ja kauniiden neiti kesäheinien kuvaus päättyi tämän jyhkeän kivenmurikan ihmettelemiseen.