Kaipasin Italian matkalla sähköpyörää

Olen elänyt mielenkiintoisen ja kiehtovan viikon. Olin pyhiinvaellusmatkalla Italiassa, Assisissa, Sienassa ja Orvietossa. Suomessa monet tietävät Franciscus Assisilaisen, jotkut ovat ehkä kuulleet Katariina Sienalaisesta, mutta vain harvoille nimi Bernardino Sienalainen sanoo yhtään mitään. Franciscus on näistä kolmesta elänyt 1100- ja 1200-lukujen taitteessa. Katariina on elänyt 1300-luvulla ja Bernardino 1400-luvun alkupuolella. Noissa mainitsemissani kolmessa pikkukaupungissa näistä kirkon pyhistä on paljon jälkiä sekä turistien että pyhiinvaeltajien iloksi ja henkiseksi sekä hengelliseksi rikastumiseksi.

Pyhä Franciscus Assisilainen

Kopio krusifiksistä, jonka kerrotaan

kehottaneen Franciscusta San Damianon

kirkossa: "Mene ja korjaa kirkkoni, joka on

kokonaan raunioitumassa, kuten näet".

San Damianon kirkko on kävelymatkan päässä Assisin keskustasta.

Kävelimme kapeita kujia pitkin ylös ja alas vuorenrinteille rakennetuissa vanhoissa kaupungeissa. Paljon näimme, mutta vielä enemmän jäi näkemättä. Mieli ja jalat eivät oikein olleet yhtä vastaanottavia. Tuntui kuin Italian kilometrit olisivat huomattavasti pitempiä kuin Suomen. Mieli olisi vielä ollut avoin isommalle annokselle elämyksiä. Sen havaitsin eräänä aamuna kävellessäni muutaman sata metriä kaupungin muurin ulkopuolelle Sienassa. Oivalsin tuolloin, että mehän kuljimme hyvin pienellä rajatulla alueella. Emme saaneet minkäänlaista kontaktia kaupunkien ympärillä olevaan kiehtovaan maaseutuun. Siihen olisi tarvittu ehdottomasti pyörä - ja nimen omaan sähköavusteinen pyörä. Vain kaukaa saatoimme aavistella, mitä kaikkea maaseudulla olisimme kohdanneet.

Assisin kaupungista avautuva näkymä maaseudulle

Mitä kaikkea pyöräilijä pääseekään kokemaan ja näkemään

edessä olevassa laaksossa?

Bussin ikkunasta sai jonkinlaisen käsityksen siitä,

millaista laaksossa on.

Italian laaksoissa on järviä. En onnistunut kuvaamaan tämän

paremmin isohkoa järveä, jonka ohi ajoimme.

Ukonilman kehittyessä Italiassa voi nähdä melkein enkeleitä taivaalla.

Nämä muutamat kuvat antavat vain aavistuksen siitä, mitä pyöräilijän tielle sattuu tulemaan. Pienten vuorten huipuilla ja rinteillä on monelaisia, pieniä ja suuria kaupunkeja ja kyliä. Todennäköisesti majapaikankin löytää varsin helposti. Toscanan ja Umbrian maaseudut jäivät minulle pyöräilyhaasteeksi.

Orvieton vanha kaupunki on kokonaan tasaisen kukkulan

laella kuin pöydällä. Maaseutu on kaukana alhaalla.

Urbaani kahvihetki pyörälenkin varrella

Alkuviikolla ei juuri tehnyt mieli lähteä pyöräilemään. Aamuisin oli tosin aurinkoista. Mutta puolelta päivin veti pilveen melkein joka päivä - ja vettä tuli kuuroissa kaatamalla. Tuntui kuin ilmakin olisi viilentynyt. Taisi olla tuo viilentyminen vain minun mielikuvitustani. Eilen, perjantaina, kaikki oli toisin. Aurinko paistoi ja se houkutteli minut lenkille.

Vaihtoehtoja oli useampia minne päin lähteä. Ensi ajattelin mennä katsomaan Hirvensaloon kantarellisatoa. Mutta kun en heti ajatustani lähtenyt toteuttamaan, totesin, että paras hetki meni ohi. Jostain syystä ei Ruissalokaan houkutellut. Halusin tällä kerralla jotain urbaanimpaa. Koska muutama viikko sitten teloin itseäni kaatuessani pyörällä, kun olin aikonut mennä iltakahville Ikeaan, päätin nyt ottaa vahingon takaisin. Ikeassa voi nimittäin nautiskella valinnaisen kahvin tosi maukkaan kanelipullan kera. Tarjolla on tavallisen kahvin lisäksi ainakin capuccino, espresso ja latte. Erityiseksi tämän annoksen tekee se, että Ikean kortilla sen saa 50 sentillä. Siispä lähdin polkemaan urbaania perjantaipyörälenkkiä. Matkalla aistin syvenevää syksyä. Pihlajanmarjat olivat saaneet pintaansa tummempaa punaista.

Runsaan vuorokauden päästä lähden etelään - Italiaan. Siellä on matkamme kohteena Assisi, Siena ja Orvieto. Kiehtova ajatus olisi ottaa sähköpyörä mukaan ja kierrellä Umbrian ja Toscanan maisemissa. Voin kuvitella, miten noissa maastoissa sähkömoottorista olisi paljon apua. Voihan olla, että menen tällä kerralla katsomaan, millaisia mahdollisuuksia kirjailija Mika Waltarillekin tutuissa maisemissa olisi sähköpyörän käytölle ja sitten toteutan myöhemmin tämän viehättävän ajatuksen.

Hirvensalossa elokuun viimeisenä

Kesä on kalenterin mukaan auttamattomasti ohi. Elokuun viimeisenä päivänä lähden pyöräilemään. Turku on kuorrutettu komealla pilvivaahdolla. Suuntaan matkani Hirvensaloa kohti. Pysähdyn hetkeksi Hirvensalon sillalle nauttimaan pilvimuodostelmista.

Majakkaranta Hirvensalon sillalta - ja upeat pilvet

Hirvensalon Moikoisten jälkeen pyörätie kulkee luonnonniityn laitaa. Niityn jatkeena on luonnonsuojelualue, jonka suojassa elää kesäisin monenlaisia vesilintuja. Niityllä laiduntaa koko kesän lehmiä vasikoineen. Vasikat saavat aloittaa elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla - emänsä vierihoidossa niityllä, missä ne löytävät syödäkseen mehevää luonnonheinää. - Sadepilvet ovat onnekseni matkalla minusta pois päin.

Turun keskustaan lienee tästä matkaa noin 5 kilometriä.

Märkä asfaltti heijastaa upeasti auringonvaloa. Saan ajella hopeanhohtoisella tiellä. Edessä olevaan metsään kätkeytyy Haarlan kaupunginosan rivi- ja omakotitalot. Kerrostalotkin ovat tässä kaupunginosassa huomattavan pienikokoisia.

Jatkan matkaani Haaralan ohi. Teiden risteykseen on rakennettu käytännöllinen ja turvallisuutta lisäävä kiertoliittymä, jota itsekin olen ehdottanut rakennettavaksi asuessamma Haaralassa. Poismuuttomme jälkeen risteykseen on ilmestynyt kaksi paikkakunnan viihtyvyyttä lisäävää rakennusta: koulu ja kauppa. - Suuntaan kulkuni kohti Satavan saarta. Minun nähtävä Haarlansalmen maisemat.

Haarlansalmen länsisuulta avautuu Airiston ulappa.

Haarlansalmen itäpäässä on mm. Kuusiston saari, missä

on 1500-luvulla ollut komea piispan resindessi, jonka

Kustaa Vaasa määräsi hävitettäväksi. Rauniot ovat

edelleen vähintään yhden retken arvoiset.

Otan evääni esiin Tammivalkaman uimarannan penkillä. Meri on tyyni. Sadepilvet tuovat maisemaan sadunhohtoa. Viihdyn rannalla pitkään.

Tammivalkaman uimaranta on erityisen hyvin suunniteltu ja varusteltu. Rannalle on rakennettu parkkipaikalta lähtien erityiset väylät pyörätuoleja varten. Väylää pitkin pääsee pyörätuolilla syvälle veteen asti. Lapsilla on oma monipuolinen leikkipaikka, rannalla on kunnolliset saniteettitilat ja kioskia pidetään kesäaikana auki.

Kauniista maisemasta on aikanaan lähdettävä kotia kohti. Matkalla ihastelen ruusunmarjoja ja vasta äsken maasta pullahtaneita sieniä.

Sieniä katsellessani saan ajatuksen käydä vilkaisemassa sananjalkojen peittämää maastoa toiveenani löytää kantarelleja. Ilokseni löysin yhden kastikkeen verran noita kauniita ja herkullisia sieniä. Housunlahkeet ja kengät litimärkinä jatkan matkaani. Pysähdyn uudelleen Haarlansalmen sillalle. Kuusistossa sataa, mutta minä ihastelen pilvien performanssia.

Koko kotimatkani ajan saan ihastella edessäni olevia "uhkaavia" pilvenlonkareita. Mutta puna-apila kertoo minulle myös tarinansa menneestä kesästä ja tulevan suven toivosta. Silloin meillä kaikilla on talven viimojen ja tuiskujen jälkeen taas uutta kerrottavaa.

Sähkömoottorin toiminta korjautui - tarvittiin kaatumisonnettomuus

Kerroin jo aiemmin, että otin muutama viikko sitten pyörällä ajaessani tuntumaa asfalttiin. Kävin sairaalan päivystyksessä paikkauttamassa polveani ja pyörä meni korjattavaksi.

Taas kerran olen joutunut toteamaan, ettei niin paljon pahaa, ettei vähän hyvääkin. Tässä tapauksessa tuo hyvä on ollut hyvin iloinen ja aivan uusi kokemus. Olin jo muutaman kerran ihmetellyt ääneen Tunturin henkilökunnallekin, että käytössäni olevan Tunturi Forte sähköpyörän sähkölaitteissa on jokin vika. Vastaukseksi sain tuon tuiki tavallisen: Ei kukaan ole ennen tuosta valittanut - ja kokemukseni syitä sen paremmin selvittämättä ylimalkaisen selityksen, mistä kokemani sähkömoottorin nykimisilmiö saattaisi johtua. Minä, joka luotan "asiantuntijoihin" aika herkästi, ajelin nykivällä pyörällä monet sadat kilometrit, sen enempää asiaa pohtimatta, kunnes sattui tuo kaatumisonnettomuus. Tosin silloin tällöin käväisi mielessäni toteamus: Tosi omituinen ominaisuus! - ja kysymys: Mahdanko haluta tällaista pyörää?

Palvelu, jota Tunturilta sain, kun tuo (siunattu!) kaatumisonnettomus oli tapahtunut, oli esimerkillistä. Pyörä haettiin ja tuotiin kotiovelle. Ohjaustangossa oleva käyttöliittymä (omituinen sana!) oli vaihdettu korjaamolla. Lähdin kokeilemaan, oliko kaikki kunnossa. Pyörä toimi moitteettomasti. Mutta vasta sitten, kun ajoin pitemmän matkan, alkoi olla syytä todelliseen iloon. Turkulaisessakin maastossa on ylämäkiä. Vaihdoin ensimmäisessä mäessä pienemmälle pykälälle (mikähän on oikea tekninen ilmaisu?) ja ihmeekseni vaihde toimi kuin autossa! Tätä en ollut ennen kokenut. Virta oli aina katkennut moottorista, kun vaihdoin mäessä pienemmälle. Virran katkeaminen moottorista hidasti luonnollisesti vauhtia, jolloin pienemmälle vaihtamisesta ei käytännössä ollut mitään hyötyä. Nyt saatuani pyörääni uuden käyttöliittymän mäen päälle ajaminen sujuu kuin ajatus. Myös tasaisella ajamiseen on tullut nykimätön sujuvuus. Nyt on ilo ajella.

Kun ajelin kolmatta kuukautta nykivällä pyörällä, tulin jo monta kertaa pettyneenä ajatelleeksi, että luovun syksyllä iloisella mielellä sähköavusteisesta pyörästä. Mutta nyt on ääni kellossa muuttunut, kun moottorintoiminta on korjautunut. Ajattelen varsin haikealla mielellä, että kesä on vaihtumassa syksyksi. Saanko ajella Tunturin Fortella myös Suomen syksyssä?

Olen kysellyt mielessäni sitäkin, että minun lienee syytä olla kiitollinen sille miehelle, jota pyörätiellä väistäessäni kaaduin - kivusta, särystä ja päivystyspoliklinikalla notkumisestani huolimatta. Enhän olisi ilman tuota sattunutta kaatumista saanut ollenkaan kokea sitä, miltä oikein ja kunnollisesti toimiva sähköpyörä tuntuu. Olen lopultakin löytänyt sähköpyörän varsinaisen olemuksen. Valitettavasti vain kovin myöhään ja monien pettymystunteiden jälkeen. Mutta toisaalta hyvä näinkin.

Tämä on kertomus, jossa on iloinen ja vähän huvittavakin lopputulos. Tämä on myös tyypillinen tapahtuma nykyaikana, jolloin meillä on käytössämme yhä hienompia ja monimutkaisempia laitteita. Olemme täysin asiantuntijoiden armoilla. Voi olla, että joku käyttää hienoa apuvälinettään pitkät ajat täysin tehottomasti ja väärin, koska hän ei osaa arvioida sen toimintaperiaatetta.

Valitettavasti moni ikäiseni ihminen joutuu kokemaan tosi vaikeita ja suorastaan hengenvaarallisia tilanteita, kun hän ei pysty pitämään puoliaan. Ajattelen tilannetta, missä ikääntyvä ihminen joutuu turvautumaan kunnalliseen terveydenhoitoon eikä hänellä ole kykyä ilmaista itseään selvästi ja määrätietoisesti. Hän jää silloin armotta oikeanlaista hoitoa vaille. Itselläni on toistaiseksi sellainen tilanne, että pystyn pitämään puoleni ja kertomaan lääkärille mitä tunnen. Potilas on oman terveydentilansa paras asiantuntija. Siksi olen saanutkin metaboliseen sydroomaani hoitoa, joka on parantanut huomattavasti elämäni laatua. Mutta haluan korostaa, että minä olen tehnyt aloitteet hoitoihini ja toimenpiteeseen, joka toteutui noin 8 kuukauden viiveellä kuluneena kesänä.

Pyöräily on osa hyvää elämänlaatuani. Olen iloinen, että olen valinnut sen kiinteäksi osaksi arkipäivääni ja kiitollinen olen Tunturille siitä, että sähköpyörä on kuluneen kesän ajan ollut käytössäni. Olen myös oppinut pyöräilykommelluksistani tunnistamaan, miten pyörän sähkömottorin pitää toimia oikein. Olen tänä kesänä kokenut myös sen, että pyöräily on osa tasapainossa olevaa terveydentilaani.