perjantai 30. syyskuuta 2011

Kaipasin Italian matkalla sähköpyörää

Olen elänyt mielenkiintoisen ja kiehtovan viikon. Olin pyhiinvaellusmatkalla Italiassa, Assisissa, Sienassa ja Orvietossa. Suomessa monet tietävät Franciscus Assisilaisen, jotkut ovat ehkä kuulleet Katariina Sienalaisesta, mutta vain harvoille nimi Bernardino Sienalainen sanoo yhtään mitään. Franciscus on näistä kolmesta elänyt 1100- ja 1200-lukujen taitteessa. Katariina on elänyt 1300-luvulla ja Bernardino 1400-luvun alkupuolella. Noissa mainitsemissani kolmessa pikkukaupungissa näistä kirkon pyhistä on paljon jälkiä sekä turistien että pyhiinvaeltajien iloksi ja henkiseksi sekä hengelliseksi rikastumiseksi.


Pyhä Franciscus Assisilainen


Kopio krusifiksistä, jonka kerrotaan
kehottaneen Franciscusta San Damianon
kirkossa: "Mene ja korjaa kirkkoni, joka on
kokonaan raunioitumassa, kuten näet".


San Damianon kirkko on kävelymatkan päässä Assisin keskustasta.

Kävelimme kapeita kujia pitkin ylös ja alas vuorenrinteille rakennetuissa vanhoissa kaupungeissa. Paljon näimme, mutta vielä enemmän jäi näkemättä. Mieli ja jalat eivät oikein olleet yhtä vastaanottavia. Tuntui kuin Italian kilometrit olisivat huomattavasti pitempiä kuin Suomen. Mieli olisi vielä ollut avoin isommalle annokselle elämyksiä. Sen havaitsin eräänä aamuna kävellessäni muutaman sata metriä kaupungin muurin ulkopuolelle Sienassa. Oivalsin tuolloin, että mehän kuljimme hyvin pienellä rajatulla alueella. Emme saaneet minkäänlaista kontaktia kaupunkien ympärillä olevaan kiehtovaan maaseutuun. Siihen olisi tarvittu ehdottomasti pyörä - ja nimen omaan sähköavusteinen pyörä. Vain kaukaa saatoimme aavistella, mitä kaikkea maaseudulla olisimme kohdanneet.


Assisin kaupungista avautuva näkymä maaseudulle




Mitä kaikkea pyöräilijä pääseekään kokemaan ja näkemään
edessä olevassa laaksossa?


Bussin ikkunasta sai jonkinlaisen käsityksen siitä,
millaista laaksossa on.


Italian laaksoissa on järviä. En onnistunut kuvaamaan tämän
paremmin isohkoa järveä, jonka ohi ajoimme.


Ukonilman kehittyessä Italiassa voi nähdä melkein enkeleitä taivaalla.

Nämä muutamat kuvat antavat vain aavistuksen siitä, mitä pyöräilijän tielle sattuu tulemaan. Pienten vuorten huipuilla ja rinteillä on monelaisia, pieniä ja suuria kaupunkeja ja kyliä. Todennäköisesti majapaikankin löytää varsin helposti. Toscanan ja Umbrian maaseudut jäivät minulle pyöräilyhaasteeksi.


Orvieton vanha kaupunki on kokonaan tasaisen kukkulan
laella kuin pöydällä. Maaseutu on kaukana alhaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti