Lokakuun aurinko luo elämään onnea

Talviaika alkoi eilen. Tapahtuneen innoittamana virittelin illalla parvekkeelleni led-valoja pimeneviä iltoja valaisemaan. Mutta herätessäni tänä aamuna noin yhdeksän maissa auringon valo täytti kotini ja totesin, että onpa mukava päivä tulossa. Tosin aika usein herätessäni aurinko tuntuu lupailevan mukavaa ulkoilusäätä, mutta välttämättä niin ei käykään. Aamut ovat kodissani usein päivän parhaat hetket, sillä äsken noussut aurinko kirjaimellisesti täyttää kodin valollaan. Mutta usein käy niin, että ennen kuin ehdin edes aamupalaa syödä, sadetta ennustavat pilvet peittävät auringon. Näin tapahtuu nimenomaan syksyllä ja talvella. Tänään oli toisin. Ilma näytti mittarin mukaan olevan lämmin. Auringonpaiste ja + 12 C lämpö takaavat juuri sopivan pyöräilysään. Ei minun tarvinnut pohtia pyöräretkeni suuntaakaan, sillä mieleni teki ajella Ruissalon Saaronniemeen tai oikeastaan Kolkan niemeen. Kolkka jatkuu vielä Saaronniemestä kapeana kaistaleena merelle, Airiston ulappaa kohti.

Vain koivut hehkuvat enää täydessä ruskassaan Ruissalon

sillan kupeessa.

Pietaryrtti sinnittelee edelleen satama-alueella.

Kolkan rannan nuoren pihlajan väri kertoo, että

puu on jo valmis talvilepoon.

Hienompaa säätä en olisi voinut toivoa tälle päivälle. Aurinko lämmitti lempeästi. Vain hyvin heikko tuulenvire puhalsi mereltä. Sekä pyörätiellä että meren rannalla liikkui jonkin verran lenkkeilijöitä - enimmäkseen iäkkäitä pariskuntia. Nautin syksyn läsnäolosta, sillä se oli tänään hyvin kesäisellä tuulella.

Naantalin satamasta lähteneet laivatkaan eivät rikkoneet lokakuista, aurinkoista idylliä.

Sisaralukset kohtasivat Airistolla. Sten Aurora lähti merelle

ja Sten Bothnia saapui öljysatamaan.

Armeijakin oli liikkeellä.

Harvakseen laivoja kulkee Airistolla. Enimmäkseen saan rannalla nauttia harmoonisesta idyllistä sekä merellä että maalla.

Yksinäinen kivikin kertoo omaa tarinaansa.

Vielä on vaahteranlehdissä hehkua, jota auringon valo korosti herkästi. Lokakuu on yllättävä kuukausi. Olen ennenkin kokenut lokakuussa ikään kuin kaiun kesästä. Tänään tuo kesän kaiku oli tosi koskettava ja vahva elämys. Tällaisia hetkiä koen vain, jos lähden luontoon. Olen saanut suurenmoisen etuoikeuden ja lahjan, kun voin, milloin vain haluan, pyöräillä ihanassa Ruissalossa, ja missä pääsen nauttimaan vuodenajoista myös merenrantaan.