Torstai-iltana alkoi tuntua jo varsin kesäiseltä, joten päätin lähteä Aurajoen varrelle pyörälenkille. Tuomiokirkon portaatkin olivat houkutelleet muutaman istujan nauttimaan kesäillasta. Turussa on mahdollisuus viettää kesää monella tavalla.
Tuomiokirkon portaiden ääreen ajoin jokivartta pitkin. Siitä kerron toisessa blogissani.
Turun tuomiokirkko on viehättävästi vihreiden puistikoiden keskellä.
Kauempana olevan puistikon takana on Aurajoki, jonka rannat ovat kesäisin täynnä turkulaista elämän sykettä.
Katedraalin ja Aurajoen välinen puisto - varsinkin sen jokirannassa oleva nurmikko - on monien suosima tapaamiskohde.
Tuomiokirkolta jatkoin matkaa Piispankatua, jonka toisessa päässä on Tuomaanpuisto. Piispankatukin on hyvin vihreä, suurelta osalta vanhojen talojen reunustama.
Tämä vanhus on aina sykähdyttävä kohdattava. Jätin sen taakseni ja lähdin ajamaan Piispankatua.
Arkkipiispalla ei ole kirkkoonsa kuin kivenheiton verran matkaa. Viiristä päätellen isäntä on kotona.
Varmemmaksi vakuudeksi arkkipiispan residenssi on aidattu valurautaisilla paimensauvoilla.
Piispankadulle on jäänyt arkkipiispan virka-asunnon läheisyyteen vieättävä puistikko.
Jännittävät puutalot ovat ovat saaneet jäädä luomaan viihtyisyyttä niin kadulla kulkijoille kuin niiden asukkaillekin.
Tuomaan puistossa oli meneillään koirien koulutustilaisuus.
Mutta minua kiinnosti enemmän parhaassa kukassa oleva isopajuangervo.
Toisaalta huomasin liikuttavan pienen, mutta kauniin kukan, jota en tunnistanut.
Tuomaan puistoa vastapäätä on Åbo Akademin uusiokäyttöön saneerattuja rakennuksia. Tämä kaupunginosa on mielestäni yksi Turun viehättävimpiä.
Ohitettuani Tuomaan puiston tulin Helsinginkadulle ja edessäni oli vastavalmistuneita asuintaloja.
Tästä pääsee jokirannan hiekkatielle.
Kesän kukat alkavat olla jo kulottuneita ja kuivia. Mutta jotain sentään on vielä jäljellä.
Palsternakat ja takiaiset kukoistavat edelleen.
Joen peilityyntä pintaakin voi silloin tällöin ihailla tiheän pensaikon lomasta.
Valkoisella ristillä on merkitty joen vastarannalla olleen Koroisten piispankirkon alttarin paikka. Turun katolisella, Pyhän Birgitan ja autaan Hemmingin seurakunnalla on tapana viettää kesäkuussa pyhä messu tuon ristin edessä.
Hiekkatiellä on aina myös juoksijoita. Torstaina heitä oli erityisen paljon.
Halisten kosken yli pääsee toiselle puolelle jokea joko tätä betonisiltaa myöten tai entistä hyvin kevytrakenteista, vanhaa siltaa pitkin. Minä kuljen vanhan kautta.
Vanhalta sillalta on vaikuttava näky joen alajuoksulle auringon suuntaan ja toisaalta padon suuntaan. Padon tarkoitus on muodostaa jokeen juomavedenottoallas.
Halisten sillan pielessä on paljon erilaisia kukkia. - Angervo on vasta aloittelemassa kukkimistaan.
Tämä on jo kukintansa lopettanut ja kypsyttelee siemeniään.
Kurtturuusu on kesän kestokukkija.
Vuohenkello
Pietaryrtti on juuri nyt parhaimmillaan - tosin sen kukkiminen kestää pitkälle syksyyn.
Rypsi lopettelee jo kukintaansa.
Ilta alkaa jo viiletä. Aurinko on jo aivan puiden latvojen yläpuolella.
Edessäni on kaksi tornia - alle kouluikäinen ja vanhus.
Joen rannan hiekkatien varren värit ovat silmää hiveleviä.
Graffititaitelijakin on ehtinyt iskeä rakennustyömaan suoja-aitaan.
Lonttisten kaupunginosaa
Olen tulossa linja-autoasemalle
Aurinko on jo laskenut Aninkaisten sillan taa.
Oikealla on linja-autoasema ja seuraavassa kuvassa on Turun uusimpia asuintaloja.
Ratapihan vieressä on näin viehättävä katu - erityisesti pidän pyörätien tunnelmasta. Mutta kuvanottopaikan vieressä sen sijaan on itkevä talo, joka suree kohtaloaan, kun kukaan ei Turussa osaa päättää, mitä tälle vanhukselle pitäisi tehdä, ennen kuin se lahoaa täysin käyttökelvottomaksi.
Rautatieasemaa vastapäätä on Rautatien tori, joka onkin yllättäen puisto.
Pyörälenkkini on tehty. Kotikorttelissani on säilytetty vanhoja puutaloja ja korttelin keskelle on rakennettu 6 kerroksinen asuintalo. Kortteli on tosi viihtyisä asuinympäristö, jota täydentää viereinen puisto ja Turun Mikaelinkirkko.
