Kotimatka pitkä niin,
vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan,
synkkä mieli pujahtaa
syksy iltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan....
Syksyn koleus oli tänään käsin kosketeltavaa. Onneksi olin vaustautunut käsineillä, kun pyöräilin Tunturi sähköpyörällä kohti Ruissaloa, joka on ollut kuluneena kesänä retkieni mielenkiintoisin ja jatkuvasti muuttuva määränpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti