Omassa pihassa, keskellä Turkua, sain ihailla ruusuorapihlajaa, johon tykästyin 70-luvulla asuessani perheeni kanssa hetken Saksassa, Münsterissä.
Naurunlokin lentoa sinistä taivasta vasten pääsin seuraamaan ajettuani runsaan 10 km päähän, Ruissalon Saaronniemen laivalaiturille.
Mehukasta sinistä oli lupiinien aukeavissa nupuissa matkanvarrella Saaronniemeen.
Juhannusruusun kermainen väri on herkullinen.
Matkanvarrella Saaronniemeen on Ruissalon kasvitieteellinen puutarha. Puutarha on täynnä kukkien värileikkiä. Kaikkien nimiä en edes tiedä. Sen tiedän, että nämä pallot kuuluvat allium-sukuun. Kyseessä on eräs laukkakasvi - ruokasipulit ja kynsilaukka eli valkosipuli ovat samaa sukua.
Allium pallojen vieressä kukoistivat punasinivivahteiset saksankurjenmiekat.
Suorastaan liekehtivää atsaleaa en voinut olla huomaamatta. Sen luona viivyin pitkään ja kuvasin hartaasti.
Minulle tuntematon sininen keijukainen.
Leimuavan unikonpunaista riemua kukkapenkki tulvillaan.
Kaunokki
Pensasmagnolia yllätti muodoillaan.
Kuusikin voi yllättää. Sehän on pehmeän tuuhea kuin nalle-karhu.
Lehtomaitikan eksoottinen kukinto on Ruissalon puutarhan väri-ilo. Tästä ilosta sain nauttia pitkästi elokuun loppupuolelle asti.
Tämän syreenin lajinimeä en ole toistaiseksi löytänyt. Ruissalon puutarhassa on monenlaisia syreenien sukuun kuukuvia pensaita.
Ruusuorapihlajasta tarinani alkoi tällä kerralla. Tämä siniselle taivaalle kurotteleva puu kasvaa Ruissalon puutarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti