Metsäkurjenpolvi oli kesäkuun alkupäivinä eniten maisemaa värittänyt kukka. Se kukki violetin kaikissa vivahteissa kaikkialla Ruissalossa, jonne suuntasin useimmiten pyörälenkkini.
Metsäkurjenpolvi
Tämä oli sykähdyttävä näky.
Jätin pyöräni parkkipaikalle ja lähdin kävelemään luontopolkua. Ensimmäiseksi näin polun varrella metsäkurjenpolven vaaleamman version.
Tumma kevyempi versio pääsi seuraavaksi mukaani.
Luontopolun varrelta löytyi yhä uusia metsäkurjenpolven värivariaatioita.
Metsäkurjenpolvien naapurina viihtyi ojakellukka.
Keltainen niittyleinikki erottui edukseen hämärässä lehtimetsässä.
Kielon tuoksuva helminauha
Tälläkin toukalla on oikeus elämään.
Sananjalka on aina kiehtonut mieltäni.
Alkukesän värikkyyttä vaahterantaimen lehdillä.
Kevätlinnunherne
Ruissalossa on näiden niittyjen keskellä kolme lummelampea, joita on ruopattava viikottain läpi kesän, etteivät vedenalaiset kasvit valtaa lumpeiden elintilaa.
Eksoottisen kuusen kukinto
Pihlaja oli juuri puhkeamassa nauttimaan kesän riemuista.
Poutapilviä lummelammen yllä
Kahden kauppa kolmannen korvapuusti
Suosikkitammeni Ruissalon puistossa
Luhtalemmikki
Pienet petuniat parvekkeellani olivat jo hyvässä kukintavauhdissa.
Olen alkanut ymmärtää pyhän Franciscus Assisilaisen (eli Italiassa vuosina 1181/82-1226) hyvin läheistä suhdetta luonnon kanssa päivä päivältä yhä kirkkaammin. Olen ymmärtänyt Franciscuksen omina pidetyistä teksteistä ja häntä kuvaavista teksteistä, että hän seurusteli kukkien, lintujen ja muiden eläinten kanssa. Kerrotaan Franciscuksen saarnanneen linnuille ja hän kesytti Gubbion kylää pelon vallassa pitäneen suden. Kaikesta elollisesta luonnossa olen minäkin löytänyt sisaren ja veljen. Me kaikki elävät olennot olemme samaa perhettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti