Kesän haihtuvia muistoja - kuvien tallentamana osa 1/9 - toukokuun alku

Olemme jo syyskuun puolessa välissä. Odottelin kesää jo huhtikuusta alkaen. Tulihan lopulta toukokuu. Silloin alkoi tapahtua kaikkialla luonnossa juuri sitä, mikä siellä aina tapahtuu, mutta joka on aina yhtä kiehtovaa. Millaisia havaintoja teinkään  pyöräillessäni luonnossa?

Huhtikuu on jo vaihtunut toukokuuksi. Ruissalo on tulvillaan valkovuokkoja.

Erilaiset magnoliat kiehtoivat siinä määrin mieltäni, että pyöräilin niitä katsomaan useampana päivänä viikossa. Eivätkä ne todellakaan pettäneet viime keväänä ihailijaansa.

Lumoutuneena kirsikkapuun alla toukokuun alkupuolella.

Kirsikkapuun lumouksesta toipuneena hahmotan onnenpensaan.

Näitä pieniä keltaisia alan odotella jo huhtikuussa - onnenpensas on hyvä oman elämäni      metafora.

Lehtikuusen "ruusu" ja uusien neulasten tupsut toukokuun vihreyttä vasten on ihastuttavaa katseltavaa.

Pähkinäpensaan keväisiä, vasta auenneita lehtiä.

Rentukka on yksi toukokuun odottamistani kaunistajista.

Kirsikan kukat kiehtovat mieltäni.

Kevätesikko

Mielen virkistäjä

Kevään suloisia ihmeitä

Ylvääseen, jaloon muotoon kasvanut tammi on vielä lehdetön.

Tulppaanit

Tulppaaneja

Onnen kukka äideille äitienpäivänä

Ruissalon kasvihuoneessa äitienpäivänä kierrokseni ensimmäinen pysäyttävä koriste

Kasvihuoneen katonrajassa vaahtosi ihmeköynnös.

Kaikenlaisia kukkia sitä näkee.

Kyllä - näet aivan oikein. Minä olen sininen valkovuokko. Vähän absurdia kieltämättä, mutta sellaista elämä on.

Hevoskastanja pukeutumassa parhaimpiinsa äitienpäivänä

Kotikulmillani, Mikaelinkirkon puistossa, vaahterat ilahduttivat äitienpäivänä ohikulkijoita kukinnoillaan.
Silloin oli melkein toukokuun puoliväli ja kaikki olivat vasta heränneet talviunestaan. Mitä minä tämän jälkeen koin ja näin, siitä kerron seuraavassa. Kokemusteni fokuksessa on lähes jo kaverikseni suostunut sähköavusteinen pyörä, Tunturi Forte e-bike.