maanantai 17. syyskuuta 2012

Kesän haihtuvia muistoja - kuvien tallentamina - osa 2/9 - toukokuun loppupuoli 1/2


Pyöräily on kiehtova liikuntamuoto. Varsinkin kun kulkuani keventää etupyörässä surraava sähkömoottori. Moottori on mielestäni erinomainen oivallus, sillä se ei halua toimia ollenkaan, jos satulassa istuen olen täysin passiivinen. Mutta heti kun vähänkään polkaisen, moottori herää ja on yhteistyöhaluinen.
Sähköavusteinen moottori on minun puolellani. Koen melkein, että pyöräni haluaa minun lähtevän kulkemaan tuttuja reittejä. Siispä suuntasin matkani kohti Ruissaloa.



Vaahteran lehdet olivat vielä hennon ohuet ja läpikuultavat.


Aika jännä kokemus; näin aivan selvästi ja melkein kuulin uuden elämän puhkeamisen riemun vaahteran oksilla.


Ei ole ollenkaan perusteetonta kutsua pihlajaa pyhäksi puuksi. On se niin kaunista katseltavaa.


Pähkinäpensaankin lehdet olivat heränneet kevääseen ja alkavaan kesään.


Puiden aukeavissa lehtisilmuissa oli yllättäviä värejä.


Vaahteran lehtien kevätväritystä


Tämän huomaaminen edellyttää malttia ja pysähtymistä


Nämä nuput ovat kehittyneet nyt jo oranssinpunaisiksi marjoiksi.


Luonto on täynnä mielikuvituksellia muotoja. Mikä tämä on? Mitä sinulle tulee tästä mieleen?


Toinen mielikuvitusolento


Lisää ruokaa mielikuvitukselleni





Lumoava keväinen lehtikuusi


Kotkansiiven suloinen kevätverso


Kolme päivää myöhemmin tein retken Ruissalon Saaronniemeen. Pyörätien pientareet alkoivat olla voikukkien reunustamat.


Mehiläisillä oli erinomainen medenkeruusää.


Minun silmissäni voikukka on kiehtovan kaunis.


Saaronniemen laiturilla rentouduin ja nautin auringossa hopeisena kimaltelevasta merestä.



Lude lupiinien lehdillä



Ruissalon sillalta Pukinsalmelle päin, jota pitkin Ruotsin laivat kulkevat.



Lämpimillä rinteillä tuomet olivat täydessä kukassa.
Niiden tuoksu on varma merkki siitä, että olemme kesän kynnyksellä.


Kevät oli tullut vauhdilla. Linnut tuntuivat laulavan kilpaa. Ruissalossa asustaa myös käki, tuo kummallinen lintu, joka ei välitä hoitaa lainkaa poikasiaan, vaan munii pienempiensä vaivoiksi. Mutta käen kukunta kuuluu kevääseen ja alkavaan kesään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti