Nyt on minun vuoroni marista jalankulkijoista. Jouduin osittain yhden pariskunnan tähden osittain omaa taitamattomuuttani käymään sairaalan päivistyksessä putsauttamassa saamani vammat ja saamassa vasemman jalan polveen kaksi tikkiä. (Piti tehdä parinkymmenen kilsan lenkki ja käydä Ikeassa 50 sentin kaffe + pulla nauttimassa. Mutta niin se vain katkesi pyörälenkki kuin kananlento.)
Pariskunnan miespuolisko läpsytteli yhdessä alamäessä pyörätiellä, vaikka vieressä oli jalkakäytävä. Tarkoitukseni oli hiljentää vauhtia, etten olisi ajanut sedän päälle, mutta tein sen etupyörän jarrulla liian sukkelasti. Edellisessä pyörässä minulla oli vain käsijarrut ja tässä Tunturilta lainassa olevassa pyörässä on jalka- ja käsijarru. En ole vielä sisäistänyt jalkajarrua. Siitä johtuen pyörä teki vanhanaikaiset ja minä totesin olevani asfaltilla. Piti mennä päivystykseen, koska minulla on diabetes, jonka kanssa ei ole leikkiminen eikä kannata näytellä urheaa suomalaista miestä.
Nyt on sitten pyöräilyä vältettävä seuraava viikko, että haavani pääsee umpeutumaan kunnolla.
Olen keskustellut facebookissa muutamien kanssa pyöräiljöiden ja jalankukijoiden käyttäytymisestä, joka minulta noin yleisesti ja silmämääräisesti arvioituna saa asteikolla 1-10 arvosanaksi 6+. Huonosti liikenteessä käyttäytyviä on sekä kävelijöissä että pyöräilijöissä. Isoimmat ongelmat ovat ensinnäkin tuo väärällä väylällä liikkuminen ja toiseksi ilmeinen epätietoisuus siitä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen.
Kun asfalttiin on maalattu pyörän kuva, se kertoo, että tämä ON PYÖRÄTIE, jolla kuljetaan jalan vain tilapäisesti. Tämän päivän pyörät ovat niin hienosti rullaavia, että niitä kannattaa jalankulkijan varoa. Jos joku ei tätä usko, niin sopii kokeilla uutta tai hyvin huolettua pyörää. Kun väylän pinnassa on käsikkäin kulkevat kävelijät, kyseessä on kävelytie, JALKAKÄYTÄVÄ. Jos asfalttiin on maalattu sekä pyörän että jalakulkijoiden kuvat, väylä on tarkoitettu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille. Tällaisella tiellä noudatetaan samoja sääntöjä kuin autolla ajavat autotiellä eli ajetaan ja kävellään menosuunnassa tien oikeaa laitaa. Tämä koskee siis sekä jalankulkijaa että pyöräilijää. - Jokainen tiedämme myös sen, että väylän käyttötarkoitus voidaan kuvata myös sinisillä liikennemerkeillä. Ne eivät ole maisemaa elävöittäviä taideteoksia, vaan liikennettä ohjaavaa informaatiota. Ne kannattaisi ottaa omankin turvalliisuuden vuoksi vakavasti ja noudattaa niitä.
Oma ongelmansa ovat lastevaunuja työntävät vanhemmat. Ymmärrän, että nupukivetyksen vieressä olevalla asfalttisella pyörätiellä on mukavampi työntää vaunuja kuin kivetyksellä. Toivoisin, että vaunujen kanssa liikkuvat kulkisivat menosuuntaan nähden tien oikeaa laitaa, jolloin ei synny kovin helposti vaaratilanteita. Jos tuntuu paremmalta liikkua vaunujen kanssa pyörätiellä kuin jalkakäytävällä, iloitse siitä, että pyöräilijä kilauttaa kelloa. Hän tekee sen, jottei sattuisi vahinkoa Sinulle eikä lapsellesi. Pyörän soittokello ei ole asennettu jalankulkijoiden säikyttelyä varten, vaikka olen monesti kuullut vaaratilannetta välttäessäni niin väitettävän.
Pyöräilijät eivät saisi koskaan ajaa rinnakkain. Seurustelu pitää jättää taukopaikalle tai voihan hankkia kädet-vapauttavat-laitteet kännykkään ja jutella kännyköitse. Mutta korvalla kädellään kännykkää pitelevälle pyöräilijälle pitäisi antaa tarpeeksi iso sakko. Olen ollut monesti juuri näiden "tärkeitä" puheluja puhuvien pyöräiljöiden vuoksi vaaratilanteessa, koska he eivät seuraa ollenkaan liikennettä eivätkä pysty ohjaamaan pyöräänsä jämäkän määrätietosesti. Jos pyöräilijällä ei ole hands-free-laitetta, puhelun ajaksi on pysähdyttävä.
Liikkuminen kevyen liikenteen väylällä edellyttää hereillä oloa, sääntöjen noudattamista, toisen huomioonottamista eli lähimmäisen rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti