Olen elänyt 10-vuotiaasta lähtien kaupungissa tai kaupungin lähiössä. Kaipaan silti maalle, niin kuin todennäköisesti suomalaisten suuri enemmistö. En kuitenkaan kuuluu siihen joukkoon, joka kesäisin muuttaa hetkeksi kesämökille, vaikka niitä on Suomessa tällä hetkellä noin puoli miljoonaa. Mutta haluan silti nauttia lyhyitä hetkiä luonnon keskellä.
Täällä Turussa, missä asun, viihtyisin iltakahvittelupaikka on ehdototomasti Ruissalo. Ruisrock on jo 40 vuoden ajan saanut - minun mielestäni - häiritä Ruissalon kesäistä idylliä ja ennen kaikkea sen linnustoa. Todennäköisesti rockfestivaalille tulijat eivät edes huomaa ihastella, millaisen kansallisaarteen puitteissa he saavat hetken viettää mielimusiikkiaan kuunnellen. Onneksi väenpaljous viipyy Ruissalossa vain yhden pidennetyn viikonlopun.
Ruisrockin yhden estraadin maisema
Ruissaloa sillalta kuvattuna kesäkuussa auringonlaskun aikaan
Ruissalosta on tullut minulle usein toistuva iltakahvin nauttimisen paikka. Varsinkin nyt, kun käytössäni on ollut sähköpyörä, on siirtyminen Kansanpuiston rantapuistikkoon tai Kasvitieelliseen puutarhaan ollut käsittämättömän vaivatonta ja nopeaa. Toki olen hetken aprikoinut lähtemistäni. Liikkeelle lähtemisessä on aina oma vaivansa. Jokin sisäinen "ääni" asettuu lähtemistä vastaan, toisaalta toinen "ääni" houkuttelee merenrantaan ja luontoon. Viimeistään Ruissalon sillalla saan ensimmäisen palkintoni siitä, että olen pyörän selässä. Mielen valtaa sanoin kuvaamaton vapauden ja hyvänolon tunne. Siihen vaikkuttavat edessä olevat metsä ja meri, jota juuri ylitän siltaa pitkin. Varmaan myös lokkien huudot tyynnyttävät mieltäni ja löydän itsestäni rauhaa, jota en kaupungissa helposti tavoita. Ruissalon silta ja siltä siirtyminen metsätielle ovat minulle mielenrauhan symboleja.
Keltakannusruoho tuo hiekkaiselle rannalle väriä
Kansanpuistosta jatkan usein matkaani Pikkupukin promenadia, joka kulkee aivan rantaa pitkin kilometrin verran. Matkan varrella on täysinpalvelleen opettajan, Timo Blyn, ylläpitämä kahvikioski. Sieltä saan usein kupillisen talon tarjoamana.
Pikkupukin promenadi
Pikku pukin promenadilta kaupunkiin päin
Kaksi erikokoista liikelaitosta: Ruissalon kahvikioski ja
Silja Line
Aurinko on jo laskenut - on elokuun 19. päivä
Ilta alkoi jo hämärtää ja oli lähdettävä kotiin. Lähtiessäni
huomasin, että tammenterhot olivat kasvaneet jo isoiksi
siitäkin huolimatta, että perhosen toukat olivat
alkukesästä syöneet puiden lehdet koloisiksi ja reikäisiksi.
Turun Länsisataman valot heijastuvat tunnelmallisesti
lähes tyyneen veteen.
Ruissalon sillalta iltaruskon suuntaan - kesäyö on jo hiljentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti