keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kesän pyöräretkien parhaita hetkiä

Tänään sopii hyvin laulaa Erna Tauron säveltämää Syyslaulua: 
Kotimatka pitkä niin,
vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan,
synkkä mieli pujahtaa
syksy iltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan....

Syksyn koleus oli tänään käsin kosketeltavaa. Onneksi olin vaustautunut käsineillä, kun pyöräilin Tunturi sähköpyörällä kohti Ruissaloa, joka on ollut kuluneena kesänä retkieni mielenkiintoisin ja jatkuvasti muuttuva määränpää.

Kuntavaalit - sinun mahdollisuutesi vaikuttaa

Lokakuun tuulet ovat ravistelleet Turun puistojen puita. Vihreys on on vaihtunut väreiksi ja sienikasvustoksi puiden lehdillä. Vuoden kierrossa olemme ehtineet jo pitkälle syksyyn. Kalenterissa on ensi sunnuntain kohdalla sanat: Kesäaika päättyy. Samaa tapahtumaa voidaan kuvata sanomalla: Talviaika alkaa. Paljon ehti taas tapahtua lyhyen kesämme aikana. Nyt on lokakuu ja kaikesta näkee sen.


Vielä lokakuun alussa oli vaahterassa kesän vihreyttä tallella. Vielä ei ollut aika jättää puuta, jolle tämäkin lehti on tehnyt yötä päivää sitä palvelusta, jonka puun lehti on luonnossa tehtäväkseen saanut.


Työ on tehty. On aika levähtää ja alkaa maatua - siirtyä luonnon kiertokulkuun.


Yksi vaahteranlehti ei takaa, että puun kehitys jatkuu ja sen kasvualusta uusiutuu ja paranee, mutta luonto on mielestäni juuri tässä häikäisevän ihmeellinen:  puiden lehdillä on sekä kesällä että talvella käytössään älykästä joukkovoimaa.

Liekö otettu oppia luonnon kiertokulusta, kun luontevasti muotoutuneissa kuntayhteisöissä on organisoitu yhteisten asioiden hoitamista. Nyt kun luonnossa vallitsee syksy ja siirtyminen talven lepoon, kunnissa valmistaudutaan ottamaan vastaan "kunnallinen kevät". Nyt etsitään taas kerran yhteisten asioiden hoitamiseen joukkovoimaa. Osa siemenistä on jo alkanut itää, sillä ennakkoäänestys saatiin juuri eilen päätökseen. Varsinainen itämisaika alkaa ensi viikonvaihteessa, sunnuntaina 28.10. Silloin sinun, joka et vielä ole äänestänyt on määrä käyttää oikeuttasi vaaliuurnalla. Meillä on suurin ponnistuksin saatu aikaan demokraattinen asioiden hoitamistapa. Tällainen upea mahdollisuus puuttuu ihmiskunnassa toistaiseksi aivan liian monelta. Jos et ole ajatellut äänestää, mieti vielä, mikä on se kaikkein merkittävin asia sinun mielestäsi, jonka haluaisit toteutuvan omassa kunnassasi. Netin vaalikone auttaa löytämään sopivan ehdokkaan. Moni muu on kanssasi samaa mieltä ja silloin alkaa joukkovoima vaikuttaa.


Turun Iso-Heikkilän kaupungiosassa on palvelutalo Iso-Heikki, jonne pyöräilin ensimmäiseen vaalitomitsijatehtävääni. Rakennukset kätkevät näin viihtyisän talvipuutarhan, missä oli myös mukava käydä äänestämässä.


Candolinien palvelukodissa ennakkoäänestys tapahtui kodin kauniissa ruokasalissa. Kuvassa vaalitoimikuntamme puheenjohtaja, Eveliina Munukka, nauttii välipalaa tultuamme uuteen äänestyspaikkaanTurun Ukkokodin ennakkoäänestyksestä.
Kaikkiaan olin vaalitoimitsijana viidessä ennakkoäänestyspaikassa. Monilla liikuntakyvyttömillä oli vielä vahva tahto käyttää äänioikeuttaan, vaikkei käsikään tahtonut enää pystyä kirjoittamaan numeroita äänestyslippuun. Monet palvelutalojen asukkaista olivat jo lähes 100-vuotiaita.

Ensi sunnuntaina 28.10. jatkan ottamaani tehtävää varsinaisessa äänestyspaikassa. Käy sinäkin omassa, tutussa äänestypaikassasi kertomassa numeroin se, miten haluaisit kuntasi asioita hoidettava. Sinä voit valita, vaahteranlehdellä ei ole valinnanmahdollisuutta.




tiistai 9. lokakuuta 2012

Kesäkuun 2012 väri-iloa juhannuksen alla


Omassa pihassa, keskellä Turkua, sain ihailla ruusuorapihlajaa, johon tykästyin 70-luvulla asuessani perheeni kanssa hetken Saksassa, Münsterissä.


Naurunlokin lentoa sinistä taivasta vasten pääsin seuraamaan ajettuani runsaan 10 km päähän, Ruissalon Saaronniemen laivalaiturille.


Mehukasta sinistä oli lupiinien aukeavissa nupuissa matkanvarrella Saaronniemeen.


Juhannusruusun kermainen väri on herkullinen.



Matkanvarrella Saaronniemeen on Ruissalon kasvitieteellinen puutarha. Puutarha on täynnä kukkien värileikkiä. Kaikkien nimiä en edes tiedä. Sen tiedän, että nämä pallot kuuluvat allium-sukuun. Kyseessä on eräs laukkakasvi - ruokasipulit ja kynsilaukka eli valkosipuli ovat samaa sukua.


Allium pallojen vieressä kukoistivat punasinivivahteiset saksankurjenmiekat.


Suorastaan liekehtivää atsaleaa en voinut olla huomaamatta. Sen luona viivyin pitkään ja kuvasin hartaasti.




Minulle tuntematon sininen keijukainen.


Leimuavan unikonpunaista riemua kukkapenkki tulvillaan.






Kaunokki


Pensasmagnolia yllätti muodoillaan.


Kuusikin voi yllättää. Sehän on pehmeän tuuhea kuin nalle-karhu.







Lehtomaitikan eksoottinen kukinto on Ruissalon puutarhan väri-ilo. Tästä ilosta sain nauttia pitkästi elokuun loppupuolelle asti. 


Tämän syreenin lajinimeä en ole toistaiseksi löytänyt. Ruissalon puutarhassa on monenlaisia syreenien sukuun kuukuvia pensaita.


Ruusuorapihlajasta tarinani alkoi tällä kerralla. Tämä siniselle taivaalle kurotteleva puu kasvaa Ruissalon puutarhassa.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kesäkuun 2012 alkupäivät Ruissalossa 1/2

Metsäkurjenpolvi oli kesäkuun alkupäivinä eniten maisemaa värittänyt kukka. Se kukki violetin kaikissa vivahteissa kaikkialla Ruissalossa, jonne suuntasin useimmiten pyörälenkkini.


Metsäkurjenpolvi


 Tämä oli sykähdyttävä näky.


Jätin pyöräni parkkipaikalle ja lähdin kävelemään luontopolkua. Ensimmäiseksi näin polun varrella metsäkurjenpolven vaaleamman version.


Tumma kevyempi versio pääsi seuraavaksi mukaani.


Luontopolun varrelta löytyi yhä uusia metsäkurjenpolven värivariaatioita.
















Metsäkurjenpolvien naapurina viihtyi ojakellukka.



Keltainen niittyleinikki erottui edukseen hämärässä lehtimetsässä.


Kielon tuoksuva helminauha


Tälläkin toukalla on oikeus elämään.


Sananjalka on aina kiehtonut mieltäni.


Alkukesän värikkyyttä vaahterantaimen lehdillä.


Kevätlinnunherne


Ruissalossa on näiden niittyjen keskellä kolme lummelampea, joita on ruopattava  viikottain läpi kesän, etteivät vedenalaiset kasvit valtaa lumpeiden elintilaa.


Eksoottisen kuusen kukinto


Pihlaja oli juuri puhkeamassa nauttimaan kesän riemuista.


Poutapilviä lummelammen yllä


Kahden kauppa kolmannen korvapuusti


Suosikkitammeni Ruissalon puistossa





Luhtalemmikki


Pienet petuniat parvekkeellani olivat jo hyvässä kukintavauhdissa.

Olen alkanut ymmärtää pyhän Franciscus Assisilaisen (eli Italiassa vuosina 1181/82-1226) hyvin läheistä suhdetta luonnon kanssa päivä päivältä yhä kirkkaammin.  Olen ymmärtänyt Franciscuksen omina pidetyistä teksteistä ja häntä kuvaavista teksteistä, että hän seurusteli kukkien, lintujen ja muiden eläinten kanssa. Kerrotaan Franciscuksen saarnanneen linnuille ja hän kesytti Gubbion kylää pelon vallassa pitäneen suden. Kaikesta elollisesta luonnossa olen minäkin löytänyt sisaren ja veljen. Me kaikki elävät olennot olemme samaa perhettä.