Kesäkuun 2012 alkupäivät Ruissalossa 1/2

Metsäkurjenpolvi oli kesäkuun alkupäivinä eniten maisemaa värittänyt kukka. Se kukki violetin kaikissa vivahteissa kaikkialla Ruissalossa, jonne suuntasin useimmiten pyörälenkkini.

Metsäkurjenpolvi

 Tämä oli sykähdyttävä näky.

Jätin pyöräni parkkipaikalle ja lähdin kävelemään luontopolkua. Ensimmäiseksi näin polun varrella metsäkurjenpolven vaaleamman version.

Tumma kevyempi versio pääsi seuraavaksi mukaani.

Luontopolun varrelta löytyi yhä uusia metsäkurjenpolven värivariaatioita.

Metsäkurjenpolvien naapurina viihtyi ojakellukka.

Keltainen niittyleinikki erottui edukseen hämärässä lehtimetsässä.

Kielon tuoksuva helminauha

Tälläkin toukalla on oikeus elämään.

Sananjalka on aina kiehtonut mieltäni.

Alkukesän värikkyyttä vaahterantaimen lehdillä.

Kevätlinnunherne

Ruissalossa on näiden niittyjen keskellä kolme lummelampea, joita on ruopattava  viikottain läpi kesän, etteivät vedenalaiset kasvit valtaa lumpeiden elintilaa.

Eksoottisen kuusen kukinto

Pihlaja oli juuri puhkeamassa nauttimaan kesän riemuista.

Poutapilviä lummelammen yllä

Kahden kauppa kolmannen korvapuusti

Suosikkitammeni Ruissalon puistossa

Luhtalemmikki

Pienet petuniat parvekkeellani olivat jo hyvässä kukintavauhdissa.

Olen alkanut ymmärtää pyhän Franciscus Assisilaisen (eli Italiassa vuosina 1181/82-1226) hyvin läheistä suhdetta luonnon kanssa päivä päivältä yhä kirkkaammin.  Olen ymmärtänyt Franciscuksen omina pidetyistä teksteistä ja häntä kuvaavista teksteistä, että hän seurusteli kukkien, lintujen ja muiden eläinten kanssa. Kerrotaan Franciscuksen saarnanneen linnuille ja hän kesytti Gubbion kylää pelon vallassa pitäneen suden. Kaikesta elollisesta luonnossa olen minäkin löytänyt sisaren ja veljen. Me kaikki elävät olennot olemme samaa perhettä.

Kesän haihtuvia muistoja - kuvien tallentamina - osa 2/9 - toukokuun loppupuoli 2/2

Sade ropisee ikkunaan. Lämpötila laskee seinustalla olevassa mittarissa. Koivuihin on tullut keltaisia  läikkiä. Siellä täällä näkyy punaisina hehkuvia vahteeroiden latvuksia. Mieli palaa ajassa taakse päin selatessani keväisiä valokuvia.

Tuohituomikuja Helluntaipäivän ilta-auringossa Ruissalon puutarhassa

Kimalaisella on kiireitä.

Kuunsirppi erottuu juuri ja juuri toukokuun valoissa illassa.

Kevätlinnunherne tuo sinipunaista väriä muuten niin tasaiseen vihreyteen.

"Mittarimato" ei ollut vielä ehtinyt reijittää lehmuksen sydämenmuotoista lehteä. Mutta oli jo tuossa toisella pinnalla - vasemmalla - väijymässä mahdollisuuksiaan.

Kevään hentoja tammenlehtiä

Peltokanankaali oli paikka paikoin täydessä kukassa.

Voikukan pallerot viestivät, että kevät on väistymässä - kesä oli jo alkamassa.

Hetki sitten täysin lehdetön tammi viheriöi ja oli maiseman upein puu.

Hevoskastanjan kukinnot olivat taas menneenä keväänä yhtä häkellyttävän vaikuttavia.

 Hevoskastanjaa tämäkin

Pukinsalmi Ruissalon ja Hirvensalon välissä Helluntapäivän ehtoona

Galaxy on lähtenyt Turusta.

Kuumailmapallo nousi puiden yläpuolelle.

Oman kotini pihan keväistä tummanpunaista hehkua

Siniset akileijat olivat virkistäviä väriläikkia muuten niin kivisessä pihassa.

Tätä edelliset kuvat otin Ruissalossa ja kotini pihassa - seuraavana päivänä suuntasin kulkuni Turun linna puistoon, missä japanin kvittenit lumosivat minut upealla värillään.

Syyrenipensas oli yhtä vaikuttava kuin kvitteni.

Ei jäänyt huomaatta tämäkään hento kukka pienen puistosillan pielessä.

Sanattomaksi menin ja menen vieläkin.

Romanttista - linnanneidot puuttuvat nurmikolta.

Linnan puistossa oli koko kesän huolellisesti hoidettuja kukkamaita.

Kuvat otin toukokuun lopulla, jolloin sää oli ihanteellinen pyöräilyn kannalta.  Ilman kevyesti rullaavaa pyörää en todennäköisesti olisi saanutkaan kuvatuksi niin paljon, kuin kameran muistiin kuluneena kesänä kuvia tallentui.