Huollettu pyörä innosti minut suunittelemaan vähän vaativampaa pyöräretkeä. Tutkin Turun seudun karttaa ja päätin suunnata kulkuni perjantaina aamupäivällä Nousiaisten keskiaikaiseen kirkkoon. Matkan pituus tuntui hyvältä - noin 24 kilometriä. Etukäteen ajattelin ajella pienempiä teitä, mutta Raision keskustan ohitettuani huomaisin olevani moottoritien laidalla kulkevalla pyörätiellä. Meno oli mukavaa, joten jatkoin tuota melko uutta väylää pitkin.
Sää oli aamupäivällä aurinkoinen ja pieni tuulenvire teki siitä suorastaan ihanteellisen pyöräilyyn. Kuinka kauan ajoin tuota matkaa? Olen päättänyt katsoa kelloa mahdollisimman harvoin. Päätös on osoittautunut hyväksi, sillä jos yhtäkkiä näen tai kuulen jotain mielenkiintoista, voin kaikessa rauhassa jäädä tutkimaan, mistä on kysymys, koska minulla ei ole kiire minnekään.
Pyhälle Marialle ja pyhälle Henrikille omistetun
kirkon rakennustyöt on saatettu loppuun 1290-luvulla.
Kirkko sijaitsee idyllisessä ja harmoonisessa
Nousiaisten kirkonkylämiljöössä.
Nousiaisten seurakunnan kirkko on yksi
vaikuttavimpia Suomessa näkemiäni.
Kirkossa on piispa Henrikin sargofagi,
kivinen ruumisarkku, joka on päällystetty
Henrikin elämästä kertovin messinkilevyin.
Nousiaisten kirkko on hyvä esimerkki siitä, miten tätä maata rakentaneiden ihmisten työtä on osattu vaalia tähän päivään asti heidän kädenjälkeään kunnioittaen. Suurin kunnianosoitus menneille sukupolville Nousiaisissa on kuitenkin siinä, että kirkkorakennusta ei ole museoitu, vaan se palvelee nousiaislaisia alkuperäisessä tarkoituksessaan - tosin kirkkokunta on reformaatiossa vaihtunut katolisesta luterilaiseen.
Olin varannut retkelleni eväät. Niiden esille ottaminen alkoi tuntua ajankohtaiselta. Mutta missä pidän lounastauon? Kirkon ympärillä olevalla hautausmaalla näytti olevan sopivia penkkejä. Mutta jokin esti minua menemästä eväineni hautausmaan hiljaisuuteen. Lähdin ajelemaan tietä, jota olin tullut toiveenani löytää ruokailupaikka. Läheisessä kylässä oli tienristeyksessä ikivanhalta sorakuopalta näyttävä paikka. Kuoppaan oli kasvanut jo vuosikymmenet puita, mutta se oli jostain syystä jäänyt jonkinlaiseksi joutomaaksi. Se sai kelvata evästyspaikakseni. Kahvin ja leivoksen nautittuani olin taas valmis jatkaman matkaa kohti Lemun kirkkoa.
Nousiaisten kirkolle vievän tien varrella on komea
siirtolohkare. - Kiveen liittyvää tarinaa en tunne, vaikka
aavistan, että sellainen on olemassa. Sitä voi kysellä
tontilla olevan kasvitarhan myyjiltä.
Nyt pääsin nauttimaan varsinais-suomalaisesta maalaismaisemasta. Tie oli varsin kapea mutta asfalttipintainen. Lemun pyhälle Olaville omistetulle kirkolle tuli Nousiaiaista matkaa 12 kilometriä. En päässyt tuohon 1460-1680 välisenä aikana rakennettuun Herran huoneeseen. Kiertelin kirkkoa sitä ympäröivällä hautausmaalla. Ihmettelin kamerani kanssa käytävällä kasvavia mikrokokoisia sieniä.
Hautausmaan käytävällä kukoisti tällaisten mikrosienten
yhdyskunta Lemun kirkolla. Se oli puolisen metriä pitkä
ja 20 senttiä kapea sienimatto.
Pyhälle Olaville omistettu kirkko Lemulla.
Rakennettu noin vuosina 1460 - 1480.
Auringon paahtaman pitäjänmakasiinin yli 160
vuotta kestänyttä seinää. Katovuosina makasiiniin
varastoitu vilja on pelastanut monet perheet
nälkäkuolemasta.
Lemulta suuntasin kulkuni kohti Maskun Johannes Kastajalle ja pyhälle Ursulalle omistettuun kirkkoon. Edessä oli 10 kilometrin matka. Arviolta kaiken kaikkiaan noin 46 km:ä ajettuani akku tyhjeni. Onneksi olen saanut Tunturilta käyttööni kaksi akkua. Vaihdoin tyhjän akun tillle täyteen ladatun ja niin matkani jatkui varsinais-suomalaisessa peltomaisemassa. Pelloilla olevat valkoiset "muovipallot", kertoivat, että parhaillaan korjattiin eläintenrehua talteen.
Ajankohtainen "tilataideteos" varsinais-suomalaisella pellolla.
Tästä viehättävästä ovesta ovat maskulaiset
kulkeneet sukupolvesta toiseen elämän
iloisiin ja raskaisiin tilaisuuksiin.
Johannes Kastajalle ja pyhälle Ursulalle omistettu Maskun
kirkko, joka on rakennettu 1400- ja 1500-lukujen taitteessa.
Yhden taiteilijan näkemys ehtoollisen asettamisesta.
Maskun kirkossa.
1200-luvulla veistetty Johannes Kastaja,
joka pitää sylissään karitsaa, vartioi
ikivanhaa kalkkikivestä veistettyä
kastemaljaa.
Minua viehättää ennen kaikkea näissäkin kirkoissa nähtävä kädentaito. Kun katselen tällaisia vanhoja rakennuksia ihmettelen yhä uudelleen, miten hyvin rakennettuja ne ovat ja monella tavalla uskomattomia voiman- ja hengenponnistuksia vaatineita. Jokainen keskiaikainen kirkko saa minut hämmästyksestä mykistymään.
Maskusta oli kotiin noin 20 kilometriä, niin että tulin ajaneeksi helteisenä heinäkuun perjantaina noin 66 kilometriä. Paluumatkallani en ajanut moottoritien laitaa, vaan vanhaa Maskun tietä. Maskun kuntaa haluan kiittää siitä, että Maskuntielle on rakennettu kunnan rajalle asti pyörätie. Se päättyy todella siihen, kun Raision kaupungin raja ylitetään. Kun hetken ajelin Raisiossa autotien laitaa, olin ajaa alkavan pyörätien ohi, koska minulla ei ollut minkäänlaista havaintoa sen viitoituksesta. Pyörätien viitoituksessa oli sekavuutta muutenkin.
Perjantaipäivän pyöräily kolmeen kirkkoon rohkaisi minua suunnitelemaan uusia retkiä täällä Turun seudulla. Mieltäni kiehtovat tosin myös Turun Saariston pyöräilyreitit. Mutta niiden valloittamiseen tarvittavat taloudellisest resurssit sattuvat juuri nyt minulta puuttumaan.
Vanha pappila kuuluu erottamattomasti kirkonseudun
kylämaisemaan Nousiaisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti