Heinäkuun iltapäivä Turussa.
Taivasalla liikkuva pyöräilijä on altis yllättäville
luonnonilmiöille.
Turun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa 2010 on paljon lupaavat saatesanat:
"Kaupunginhallitus päätti 25.10.2010, että ”Kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmaa 2010” käytetään kävelyn ja pyöräilyn väylien tarkemman jatkosuunnittelun pohjana. Kehittämisohjelman rakentamissuunnitelmat otetaan huomioon talousarviota ja investointisuunnitelmia laadittaessa ja ohjelmaa ja investointihankkeiden toteuttamisjärjestystä tarkistetaan neljän vuoden välein aina uuden valtuustokauden ensimmäisen vuotena." -
Turun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmaan 2010 liittyen todetaan luvussa sitoumukset, strategiat ja yleissuunnitelmat: "Kaupunginvaltuuston 26.10.2009 hyväksymässä ilmasto- ja ympäristöohjelmassa todetaan, että Turku lisää kestävien liikkumismuotojen käyttöä suhteessa muihin kulkumuotoihin ja vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Yhdyskuntarakenteen hajaantumista Turun seudulla ja autoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvua tulee rajoittaa.
Tavoitteena on, että kevyen liikenteen kulkumuoto-osuus on yli 55 % vuonna 2013 ja yli 66 % vuonna 2030. Turun keskustan läpäisevän pyörätieverkoston halutaan olevan valmis vuonna 2015." (s. 8)
Aikamoinen tavoite tuo 55 % vuonna 2013 eli kahden vuoden päästä. Sitä ennen tuskin tapahtuu mitään esim. keskustan liikennejärjetelyissä. Nykyisin keskustassa pääsee polkupyörällä pyörätietä/pyörätiehen verrattavaa tietä jokirantoja pitkin, jokirannasta Humalistonkadulle ja siltä Koulukadulle asti Yliopistonkatua. Humalistonkadun pyörätie päättyy yllättäen Yliopistonkadun kohdalla, niin että pyöräilijän on siirryttävä Rautatieasemalle mennessään autojen sekaan. Koulukadun vartta pääsee pyörätietä Naantalin pikatielle.
Yliopistonkatua torille päin ajettaessa pitää periaatteessa Humalistonkadun jälkeen hypätä pyörän päältä pois, koska katuosuus on merkitty vain kävelykaduksi (miksei kadulle ole merkitty selvästi pyöräilyväylää?). Kävelykadun jälkeen (Aurakadun jälkeen) pitääkin sitten Yliopistonkatua ajaa autojen ajoväylällä aina kadun päähän asti. Kadun poikkikadulla, Brahenkadulla on pyörätie, jota pitkin pääsee jokirantaan asti ja toisaalta myös Linja-autoasemalle. Eerikinkadulla on ajettava molempiin suuntiin autojen seassa.
Turun keskustassa on pyörällä ajettaessa vähän väliä siirryttävä autojen sekaan, mikä minun mielestäni on vähintäänkin epämiellyttävää, koska läheskään kaikki autoilijat eivät ollenkaan ota huomioon pyöräilijää tasavertaisena hitaan ajoneuvon kuljettajana.
Turulla on paperilla hieno suunnitelma kävelijöiden ja pyöräilijöiden esteetöntä liikkumista ja turvallisuutta ajatellen. Mutta milloin tätä ohjelmaa aletaan realisoida ihan toden teolla? Pitääkö odotella vuoteen 2020 ennen kuin mitään todella merkittävää on havaittavissa? Kehittämisohjelman mukaan kaupungin keskustassa pitäisi olla viiden vuoden päästä valmista. Sitä ennen meidän täytyy vain kärsivälliseti ja varovasti päätämme kypärällä suojaten ajella nöyrästi autoilijoiden armoilla, kun mielimme päästä pyörällä tässä kaupungissa perille.
Liitän tähän linkin syvempiä opintojasi varten:
Turku.fi/kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma 2010
Tuskin autoilija edes tietää, että tällaista on olemassa.
Pyörän selästä voi seurata
viljan kypsymistä.
Vehnäpellon laidalla on toisenlaisikin
"tähkäpäitä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti